Alma ja Talla lähtökuopissa kohti Kisiitä

Tämä ei ole Shem, vaan tämä on yksi niistä miljoonista
vartijoista joita on joka puolella. Pysytään mekin aisoissa.

Tapasimme eilen yhteyshenkilömme Shemin. Hän oli saanut autonsa liikkeelle Kisii-alueen liejuista ja tapasimme hänet Nairobissa eilen. Olemme olleet täällä seitsemännen päivän adventistien Guest Housessa hellässä huomassa, mutta pientä levottomuutta on ollut ilmoilla, sillä emme ole olleet täysin varmoja, mihin ja millaisiin oloihin olemme menossa. Koska määränpäämme ei ole Nairobi vaan kylämme Kisiissä, niin jo muutamassa päivässä ovat nuoret naiset jo aloittaneet hermostuneen kiemurtelun, haluamme jo meidän kyläämme ja tapaamaan oppilaitamme ja naapureitamme, tulevaa yhteisöämme. Nairobissa olemme myös olleet aikalailla vain odottelukannalla (african time <3<3<3<3 tapaamiset alkavat aina vähintään kaksi tuntia myöhässä) ja alkaa jo himottaa päästä hommiin ja liikkumaan vapaammin, sillä Nairobissa tuntuu voimakkaasti suurkaupungin huonot puolet. Mutta saimme nyt vastaukset kaikkiin kysymyksiin, jotka ovat myllertäneet mielessämme liittyen siihen työhön, jota alamme pian tehdä.

Kisii-heimon alueella Kisiissä on Nyamira North District, jonka alueella on kolme yläkoulua, poikakoulu, sekakoulu ja tyttökoulu, joilla tulee pian olemaan kaksi muzungu-opettajatarta (muzungu-kummitus), Alma ja Talla. Koulujen välillä matkaa on noin seitsemän kilometriä, ja meidän toivotaan opettavan kaikissa kolmessa koulussa. Välimatkat taitamme mopolla. Lisää vain hermostunut nauru.

Asumme keskellä poikien sisäoppilaitosta, jonka alueella meillä on oma talo, josta rehtori ystävällisesti on muuttanut alta pois. Koulujen kokit valmistavat ruokamme, ellemme toivo toisin, silloin saamme kokata itse itsellemme. Shem kertoi varoittaneensa kylää ja että meihin ei kohdistu mitään odotuksia. Molempien opettajaidentiteetit hieman ottivat tästä iskua, KYLLÄ MEILTÄ VOI ODOTTAA SUURIA SUORITUKSIA, kunnes Tallan kanssa tajusimme, että ne odotukset joista puhutaan ovat taloudellisia. Ja no, sillä saralla ei varmaan kannata kovin suuria suorituksia odottaa. Totta kai meillä on tavoitteita työmme suhteen. Haluamme tietenkin, että saamme aikaan jotain muutosta. Kylässä on kasvava ongelma sen kanssa, että tytöt eivät jatka kouluaan vaan tulevat raskaiksi hyvin nuorina ja menevät naimisiin varhain. Se nähdään ajan kanssa että tuommeko mukanamme muutosta tai ihmettä, uskomme kyllä molemmat että maailmanparannus ja -pelastus alkaa naisten kouluttamisesta. Täytyy nyt hieman tarkkailla omiakin odotuksia, ettei petytä kauhean paljon. Tai sitten asenne vaan kohdilleen, ME MUUTETAAN MAAILMAA KYLÄ KERRALLAAN.

Saimme myös kuulla, että joulukuu meillä on kokonaan vapaata töistä. Pohdiskelimme, että mitä teemme tuona aikana, perheemme ovat tulossa tänne jouluksi ja joulukuussa tänne saapuu myös toverimme Torvi tekemään töitä kanssamme. Mutta jää meille silti vapaata aikaa. Päätimme lähteä visiitille Ugandaan ja päästiin vähän siihen madventurestunnelmaan, joka on tuolla jännityksen alla piileskellyt, kun tutustuimme bussiyhteyksiin. Joten täällä sitä muututaan nolosta nössöstä ihan maailmannaiseksi. Babysteps, babysteps.

No meillä on siis asuinpaikka kylässämme, poikakoulun keskellä. Naapurissa majailee poliisipäällikkö, joka on henkilökohtaisesti luvannut huolehtia turvallisuudestamme. Kylän päällikkö (chief, mister man) on luvannut, että pojat koputtelevat ikkunoihin VAIN yhteisestä sopimuksesta (tällä nyt ei siis viitata noihin poikakoulun poikiin). Kämpässämme meillä on omat huoneet, sisävessa (kiitos Jeesus), kylppäri, vettä, pieni keittiö ja olohuonekin. Meillä on sähköä ja mokkula, joten tämä bloggailukaan ei pääse loppumaan kuin kananlento siihen, ettemme pääse nettiin Nairobin ulkopuolella. Huh helpotusta. (siis rehellisesti HUH, koska me ollaan Tallan kans oikeesti ihan into piukeena tästä bloggailusta, varsinkin nyt kun ei ole vielä töitä niin tämä on terapeuttista REFLEKTOINTIA - terkkuja vaan kaikille opiskelijoille reflektointiryhmiin TÄRKEÄÄ TYÖSSÄ KUIN TYÖSSÄ).

Koska mopoilu aiheutti hermostunutta hihitystä saamme luultavasti omat mopokuskit työmatkoillemme (isä voi taas hengittää vapautuneemmin). Koska mopoilu kuskista huolimatta yhä aiheutti hermostunutta kikatusta, saimme kuulla, että lähellä on hyvä sairaala, tsekkiläisten ylläpitämä. Koetimme kysellä olisiko meidän mahdollista polkupyöräillä, mutta saimme vain vastaukseksi, että we don't do bicycles. Kouluun liittyviin kysymyksiin saimme myös vastauksia. Luokkakoot pyörivät neljässäkymmenessä oppilaassa. Poikakoulussa on nelisensataa oppilasta, sekakoulussa kolmella eri luokka-asteella oppilaita ja uudessa tyttökoulussa kaksikymmentä. Jos otetaan haasteeksi pieni tasaus tyttö- ja poikakoulujen oppilasmääriin, voi auttaa tuossa naisten kouluttamisessa se, että ne tytöt on siellä koulussa. Lukuja tosin vääristää se, että sekakoulu ja tyttökoulu ovat tuoreita projekteja. Yhteyshenkilömme Shem on laittanut sekakoulun aluille muutama vuosi sitten ja tyttökoululla on meneillään vasta ensimmäinen vuotensa.

Tärkein opetettava aine meille olisi ATK-tunnit. Sweet irony, yliopistourani haastavimpia ja stressaavimpia asioita on ollut tvt-ajokortin suorittaminen. No tämä ei vielä ole kuitankaan suurin ongelmamme ATK-tuntien suhteen. "There is no computers in the schools".... Niin. No, onhan se tietenkin hidaste. Muutoin opetamme englantia, uskontoa, historiaa ja luultavasti löydämme itsemme ennen pitkään myös opettamasta kaikkia mahdollisia aineita. Koulukirjoihin ja materiaaleihin pääsemme tutustumaan vasta kun pääsemme kylään. Voidaan sitten ihan uusin silmin keskustella aiheesta uskonnonopetus ja tunnustuksellisuus Suomessa.

Tänään olemme tavanneet pukumiehiä, joiden kanssa ensin selvittelimme viisumiasioita.  Sitten siirryimme rahankäytössä uuteen aikaan, kun kävimme rekisteröitymässä M-PESAn käyttäjiksi. Kenialaiset ovat maailman ensimmäinen kansa joilla raha on kännykässä. Niin kuin nyt meilläkin. Jos siis menemme ravintolaan, voimme maksaa laskumme tekstaamalla ja sitten tarjoilija saa tekstarin ja kaikki ovat tyytyväisiä. Hieman mystistä touhua. Mutta kuulemma M-PESAn mukana kännykkävarkaudet ovat vähentyneet, sillä rahoihin jotka ovat puhelimessa ei pääse käsiksi ilman omaa pin-koodia, joten jos joku nyysii mun puhelimen, niin se ei silti saa mun rahoja käytettyä. Tosin en saa minäkään ennen kuin se puhelin jotenkin mystisesti palaa minun käyttööni. Sitten pukumiehet veivät meidät syömään. Safka oli mainiota, mutta miehet puhuivat politiikkaa englanniksi, swahiliksi ja kisiin kielellä. Me siinä sitten syötiin ugalimme ja hymyiltiin ja oltiin hiljaa.

Saimme Tallan kanssa myös kisii-nimet. Minulle on jo annettu kisii-nimi kertaalleen viime talvena kun oli täällä käymässä. Tuolloin minut nimettiin Nyabokeksi. "It means honey, or something sweet". Tämä määritelmä varmasti vain tuli ylitsevuotavasta empaattisuudestani. Talla sai myös kisii-nimen, Moraa. Moraa tarkoittaa jotain puulajia, jonka hedelmät ovat hyvin makeita. Tämän lisäksi nimeen liittyi jotenkin se, että jos sinulla on siskoja ja veljiä sinulla ei ole ongelmia, mene ja tiedä. Pukumiehet antoivat myös minulle uuden nimen, Kwamboka. Se tarkoittaa "crossing over". Tästä sedät olivat yksimielisiä, ilmeisesti näytän siltä, että olen tullut jäädäkseni. No, päivä kerrallaan.

Kaikkien näiden uusien nimien jälkeen olikin hyvä kartoittaa meidän aviomiestilanteemme. Tavallaanhan se on meillä molemmilla aika heikoissa kantimissa, mutta ei hätää! Kenialaiset miehet ovat vahvoja, ensinnäkin he rakastavat täysillä ja sitten vielä ovat kovia tekemään töitä. Ei kuitenkaan kuulemma kannata ottaa nuorta miestä ja Shem on myös ystävällisesti lupautunut henkilökohtaisesti tarkastamaan sulhaskokelaamme ja heidän aikeensa (rakastaa vai hyötyä), joita on kuulemma pian jonoksi asti.

Näin täällä. Tavoitteiksi olemme asettaneet itsellemme maailman pelastamisen ohelle: opi swahilia, opi kisiitä, tee joka ilta 30 kyykkyhyppyä/punnerrusta/selkää ja 50 vatsaa. Pese kädet aina kun mahdollista + älä nuole kämmeniäsi.

Hymyä toverit! Rakkain terveisin, Nyaboke-Kwamboka ja Moraa, maailmanhalaajat

Ps. Sadekausi näkyy Nairobissa öö ei mitenkään.