GENERAL ERECTION 2013

os kyllästyy täällä perinteiseen keskustelukehään - Keniassa on 42 heimoa, Suomessa on kylmä, why can't you marry a kenyan, valkoiset on rikkaita mustat on köyhiä, ugali is our staple food - voi aina ottaa puheeksi päivän politiikan. Puolen vuoden jälkeen mekin alamme olla jo aika syvällä Kenian sisäpoliittisissa kysymyksissä.

Keniassa on vaalit neljäs päivä maaliskuuta 2013. Kyseessä on general election, joka saa huvittavia lisäsävyjä, kiitos paikallisten poikkeuksellisen kyvyn sekoittaa ällä ja ärrä keskenään. Vaaleissa valitaan uusiksi kaikki, presidentti, parlamentti, senaattorit, hela hoito. Vuonna 2007 äänestettiin viimeksi. Tuolloin äänenlaskennassa viivyteltiin ja Kibaki julistettiin presidentiksi, vaikka äänissä nytkin ehdolla ollut Raila Odinga voitti vaalit. Koska vaalituloksen väärentäminen oli ilmeisen läpinäkyvä, oppositio vastusti ja äityi meno väkivaltaisuuksiin, jotka vaativat 1300 ihmisen hengen. Suurimmat kärhämät olivat luo- ja kikuyu-heimojen välillä.

Johtuen vuoden 2007 vaaleista, tämän vuoden vaalit jännittävät. Syksyllä jokainen sanoi, että vaalit tulevat sujumaan rauhallisesti, it must be peaceful. Nyt D-Dayn lähetessä aina vain useampi sanoo ääneen, ettei kukaan tietenkään voi tietää mitä tapahtuu. Tai jos nyt tulee levottomuuksia, niin silloin ne kyllä keskittyvät rajoille, ei täällä kylässä kukaan riehu. Me suomalaiset olemme lähdössä pois maasta (Ugandaan juhuu) kymmentä päivää ennen vaaleja ja palaamme viikkoa ensimmäisen kierroksen jälkeen, mikäli vaalit sujuvat rauhallisesti. Meille on kyllä vakuuteltu, että voimme jäädä kylään, ei mitään hätää. Useampikin ihminen on luvannut piilottaa meidät kotiinsa tarpeen tullen. Sitten luetellaan kaupunkeja joissa riehutaan, jos riehutaan. Älä puhu sisällissodasta, on väkivaltaisuuksia, ei sisällissotaa, Alma. On perustuslaki, on poliiseita, on armeija, niillä laitetaan jengi pakettiin, jos tulee väkivaltaisuuksia. Sisällissodassa näitä tahoja ei ole.  Virallinen, megatättärää kampanjointi on alkanut viime viikolla ja jopas on joka kaupassa vastassa pari vakavaa äijää aseiden kanssa. Mikäänhän ei sano TURVA niin kuin iso pyssy.

Vaalihuuma kylässä näkyy niin, että ihmiset patsastelevat teiden varsilla. Hyvänä päivänä ohi kiitää auto joka on teipattu täyteen vaalimainoksia ja ikkunasta lentää rahaa. Opetusta häiritsee ikkunasta raikaava musiikki ja mikkiin huudetut vaalimölinät. Kirkossa pidetään kiihkeitä vaalipuheita ja alttarilta saa rahaa. Opettajanhuoneissa jokaisesta kisiinkielisestäkin lounaskeskustelusta kuulee nimet Uhuru ja Raila, puoluehuutelua ODM, CORD ja Jubilee.

Joten käydään vähän läpi keskeisiä hahmoja. Raila Odinga on tämän hetkinen pääministeri, miljonääri ja vasemmistopoliitikko, sekä toinen vakavasti otettavista (vakavasti ja vakavasti, tällä tarkoitan sitä, että hänellä on jokunen mahdollisuus ihan oikeasti voittaa) presidenttiehdokkaista. Hänen puolueensa on ODM, Orange Democratic Movement Party of Kenya. ODM kuuluu CORDiin, Coalition for Reforms and Democracy, joka sulkee sisäänsä muutamia muitakin puolueita. Ja tässä poliittisesti tärkeä lisäys, Raila on luo. Presidenttiehdokkaita olisi kaikkiaan yhdeksän, mutta en jaksa esitellä heitä kaikkia, koska en oikeasti tiedä yhtään minkään maan poliittikasta kauhean paljoa, joten nauttikaa täysin rinnoin tästä soperruksesta. Mutta toinen vakavasti otettava presidenttiehdokas on Uhuru Kenyatta, Kenian ensimmäisen presidentin Jomo Kenyattan poika. Uhuru oli ehdolla vuonna 2002 presidentiksi, mutta hävisi Kibakille. Vuonna 2007 hän oli Kibakin kannattajajoukoissa, nyt hän on varapääministerin pallilla. Uhurun puolue on näissä vaaleissa TNA, The National Alliance Party. Uhuru on myös kohtaamassa ICCn, International Criminal Courtin Haagissa, syytteenä rikokset ihmisyyttä vastaan vuoden 2007 väkivaltaisuuksissa. Ja Uhuru on kikuyu.

Minä olen Railan puolella. Olen seissyt kertaalleen luokassa pulpetilla ja huutanut WHAT HAS UHURU DONE FOR THIS CONTRY? WHAT? Olen nauranut päin näköä historian opettajalle, joka tunnustautui Uhurun kannattajaksi, sanonut, että luulisi, että historian opettaja arvostaisi politiikkaa enemmän kuin heimomeininkejä. Suomessa en ole ihan näin ärhäkkä poliittisten mielipiteitteni esilletuomisessa, vaikka olen vasemman laitani valinnut. Täällä kuitenkin näidenkin vaalien kohdalla vallitseva tribelism, heimokeskeisyys, saa vereni kiehumaan. Loppupeleissä Raila lienee vain vähemmän huono vaihtoehto, mutta se kuinka huono vaihtoehto Uhuru on mielestäni, on niin ylitsepääsemätön asia, että välillä ottaa rinnasta ja rehellisesti vain vituttaa. Toissa viikolla Iso-Britannista kajahti, mikäli Uhuru valitaan, he eivät aio ylläpitää kansainvälisiä suhteita,  muuten kuin pakolliset. Itse koin asiakseni julistaa saman asian koko Suomen puolesta.

Jokaisella äänestäjällä on äänensä. Suomalaisena uskon vaalisalaisuuteen ja omaan valintaan. Äänestää joko puoluetta tai henkilöä, mutta äänestää omista lähtökohdistaan, yksilönä. Kuten on jo aiemmin tullut länkytettyä, täällä yksilö ei ole keskiössä, vaan yhteisö. Ehdokkaat kantavat mukanaan koko yhteisöään, heimoaan. Äänestäjät taas eivät muodosta mielipiteitään ainoastaan yksin. Pieni prosentti kansasta kuuluu joukkoon nimeltä heimopäälliköt. Ja tuo pieni prosentti saattaa ohjailla ääniä enemmän kuin voin koskaan ymmärtää. One Kenya, one people?

Levotonta on jo nyt, ennen vaaleja. Martha Karuan, ainoan naispresidenttiehdokkaan, vaalitapahumassa oli ollut terrorismin vaara, mutta terroristi laitettiin päiviltä, ennen kuin hän ehti toteuttaa suunnitelmiaan. Railan vaalitapahtumassa vaalirekkaa ja Railan kannattajia oli heitelty kivillä ja viisitoista ihmistä pidätettiin. Ja mitä luultavimmin levotonta on vaalien jälkeen, oli vaalien lopputulos sitten mikä tahansa. Mikäli Uhuru voittaa, pallo jää samalla heimolle, samalle valitulle jengille, jolla valta on ollut jo itsenäisyyden alusta. Tämä ei ehkä ole mitenkään tyydyttävä tulos loppuporukalle. Uhurun isiäpappa ehti presidenttiytensä aikana hyvinkin räikeästi anastamaan kenialaisilta heidän rahansa, nämä rahat ovat yhä suvussa, tehden Uhurusta yhden maan rikkaimmista miehistä. Uhuru on naurettavan rikas. Millainen johtaja hän olisi maalle, jonka kansalaisista suurin osa on naurettavan köyhiä? Ja mikäli hänet valitaan virkaan, hän saattaa välttyä ICCn tuomioistuimelta presidenttiytensä varjolla. Mikäli Raila voittaa, on olemassa uhka, että kikuyut joutuvat kärsimään. He ovat suurimpana heimona aina olleet vallassa ja heidän aluillaan on kukaties ollut hieman, tai hieman enemmänkin, enemmän tietöitä ja koulunrakentamista, kuin muiden heimojen alueilla. Mikäli Raila voittaa, on siis olemassa sen uhka, että voitonriemu kääntyykin kostonkierteeksi. Vuonna 2007 väkivaltaisuuksiin ei oltu varauduttu, eivätkä johtohahmot ottaneet niihin kantaa ennaltaehkäisevästi, kuten tällä kertaa. Vaalit tulevat olemaan tiukat. On helpompaa hävitä paljolla, kuin vähällä. Jännitys on jo täällä, kysymys onkin, kuinka se laukeaa?

Väkivallan uhka on uusi tilanne minulle. En ole elänyt tällaisessa asetelmassa aiemmin. Yllättävää tästä mahdollisesta yllättävästä väkivallasta tekee sen yllätyksettömyys. Kuten tuossa aiemmin totesin, varmaan joku kurmottaa jota kuta, kävi vaaleissa kuinka tahansa. Toisekseen kaikki tuntuvat tietävän missä kurmotetaan ja missä ei. Kolmannekseen jokaisella tuntuu oleva teoria siitä, miksi väkivaltaisuudet loppuvat nopeasti. They might be fighting for one or two days, we will keep you posted when it is safe to cross the border. Selvä. Nyt on tapeltu kaksi päivää, tähän se loppuu, tulkaa vaan tytöt takaisin sieltä Ugandasta. One Kenya, one people, tietää myös ketä syyttää jos menee tappeluksi. No tietenkin luoja ja kikuyuja. Vaikka molemmat porukat ovat ongelmallisia, luot ovat mahdottoman ylpeitä ja kikuyut varkaita, ovat he kuitenkin hallittavissa muiden heimojen puolesta. Kikuyut ovat kovia kaupankävijöitä varastelun lisäksi, joten heitä on ympäri maata. Jos kikuyut alkavat riehumaan yhdessä paikassa, saattaa se kostautua muille toisessa paikassa. Luojen alue taas on useamman muun heimon saartamana, omat heimoveljemme kisiitkin ovat yksinä naapureina. Joten heidät pidetään aisoissa. Syyt siis siihen, että ei tapella ovat, että muut heimot seisovat tiellä.

Olimme Kisumussa käymässä taannoin. Nimeämiset aiheuttivat tuolloin jonkin verran levottomuuksia. Koska emme jaksa katsoa uutisia televisiosta, kun haluamme mieluummin katsoa sarjoja videotykillä, emme olleet tietoisia siitä, että Kisumussa oltiin enemmän tai vähemmän kotioloissa tuona viikonloppuna, jona vierailimme kaupungissa. Kotimatkalla näimme muutamia palavia kylttejä, pyssyjä ja kundeja kanniskelemassa heitettäväksi sopivan kokoisia kiviä. Seuraavana päivänä luin naama valkoisena lehteä. Ai Kisumussa ollaan oltu ihan vauhti päällä, juuriko me taas katsoimme kuolemaa suoraan silmiin? Päivittelin tilannetta yhdelle työkaverille. Hän hieman naurahti. Kävikö mielessäni lainkaan, että miksi juuri Kisumun alueelta uutisoitiin? Sanoin, että varmaan koska siellä tapahtuu. Levottomuudet nousivat siitä, että Railan sisko nimettiin ehdokkaaksi senaattorin paikasta Nyanzan alueella ja on hälyttävää, että presidenttiehdokkaan sisko yhtäkkiä pärjää nimeämisissä. Kepulipeliä Railalta? Yllättävää oli, että mielenosoittajat olivat Railan kannattajia. En jaksanut ymmärtää. Jos nyt ollaan ODMn puolella, niin miksi sitten ei ollakaan? Työtoveri väänsi rautalankaa. Kuka sen Railan siskon nimesi? Miksi yhtäkkiä tulee kuva, että Raila sörkkii ääniä, väärentää puolueineen vaalituloksia? Kuka tällaisen viestin haluaisi lähettää? Miksi uutisoitiin vain Nyanzan alueelta, kun Nairobissa yksi ehdokas puukotettiin hengiltä ja muuallakin maassa paloivat kyltit?

Ja kuka omistaakaan suurimman osan uutistoimistoista, radiokanavista ja lehdistä? En nyt haluaisi mitenkään osoitella sormella mutta UHURU KENYATTA JA HÄNEN KAVERINSA. Muutamaa päivää Kisumun reissumme jälkeen opettajanhuoneessa kuhisi jälleen. Radiokanavista muutama oli laitettu pois toiminnasta tai taajuuksia oli muutettu. Tässä keskiössä oli yksi ODMn poliitikko, joka aina kertoo, kun ei pysty pitämään lupauksiaan tai jos hän tekee virheen. On siis rehellinen. Juuri nyt rehellisyydelle vain ei ole kauheasti aikaa.

Viikon alussa tulimme kotiin ja ovella seisoskeli joukko naapureita, kärttämässä sisään katsomaan telkkarista Kenian historian ensimmäistä presidenttien vaaliväittelyä. Väittelyssä loistivat ehdokkaat joilla ei ole oikeita mahdollisuuksia voittaa. Kuten Suomessakin väittelyissä, kaksi vahvinta ehdokasta vain varoivat puhumasta ohi suunsa. Tai Uhuru ei edes vastannut kysymyksiin vaan kierteli ja kaarteli aiheen ympärillä, erityisesti kun esille nousivat heimokeskeisyys ja ICC. Eniten laittoivat haisemaan ainoa Martha Karua ja Peter Kennedy. Kun ei ole hävittävää, voi oikeasti sanoa mitä oli sanottavana. Koomista tästä väittelystä teki kuitenkin se, että kun ehdokkaat astelivat lavalla, jännittivät naapurimme, että kättelevätkö ehdokkaat toisiaan. Maassa, jossa kaikki, pikkulapsetkin, kättelevät minkä kerkeävät kokoajan. Pientä jännitystä.

Demokratiaa!

Alma ja Talla