Oodi ystävyydelle

"On ikävä". Se on se viesti, joka kulkee tällä hetkellä meidän ja perheidemme sekä ystäviemme välillä. On ihan kamala ikävä. Aluksi tuntui siltä, että Suomessa meitä kaivataan enemmän, kuin me ehdimme täällä kaipaamaan. Onhan täällä kaikki uutta, joka päivä kohtaamme uuden hedelmän tai vihanneksen, opimme uuden sanan, teemme töitä uudessa paikassa, tutustumme uusiin ihmisiin. Mutta nyt, kolmen kuukauden jälkeen, kun täällä oppilaat ovat jo lähteneet joululomille ja olemme työn ja loman välissä, kulutamme aikaa hiljaisella koululla, meillä on ikävä. Ihan kamala ikävä.

Jälleen, kuvan pojat eivät liity merirosvoihin

"Almaan mä luotan, Almaan mä luotan sataprosenttisesti" leikkasi Talla mukaan keskusteluun muutama päivä sitten. Kommentti meni hieman ohi aiheen, joka oli Somalia, muslimit, kristityt, väkivalta ja ennakkoluulot. Yhtä kaikki, siinä on yhdessä toteamuksessa ystävyyden kulmakivi, luottamus. Meillä  on täällä Tallan kanssa toisemme, mutta muuten emme ole vielä saaneet kauheasti ystäviä. Seuraa meillä kyllä riittää. Kaikki osaavat nimemme, tai ainakin jonkun version niistä, kuljemme kylillä vilkutellen ja heimokielisiä tervehdyksiä huikkaillen, meitä kutsutaan jatkuvasti kylään huutorukoilemaan, istumaan ja syömään. Emme ole koskaan olleet näin tervetulleita minnekään. Saamme paljon lahjoja, hedelmiä ja kanoja. Olemme noin miljoonassa kummallisesti rajatussa valokuvassa poseeraamassa ihmisten kanssa, joiden nimiä emme tiedä. Kaikki kertovat rakastavansa meitä. Kaikki ovat kauhean kiitollisia siitä, että olemme täällä. Kaikki haluavat, ettemme koskaan lähtisi pois. Mutta ystäviä meillä ei silti juurikaan ole. Ja suurin syy tähän on luottamus, ja ennen kaikkea sen puute. Ensimmäinen ohje, jonka sain, kun tulin Afrikkaan oli ÄLÄ LUOTA KENEENKÄÄN. Se on väsyttävää, kun ei voi luottaa keneenkään. Ja vielä väsyttävämpää on se, että usein on syytä todella olla luottamatta. Minä olen hyvin luottavainen ihminen nimittäin, minä uskon kun jotain sanotaan. Lukiossa uskoin, että yhden kaverin auton radio oli syttynyt tuleen, koska se oli ottanut viestiä vastaan MIRiltä ja autojen radiot eivät kestä sellaista määrää viestiä avaruudesta. Ihan vakavissani puhuin asiasta vielä eteenpäinkin, "ajatella ihan oli savua tullut". Talla sanoikin, että isoin ongelmani on, että viimeiseen asti haluan uskoa hyvää ihmisistä.

Täällä, kylässämme, ystävystyminen ja luottamussuhteen rakentaminen on vaikeaa johtuen muutamista asioista. Ensimmäinen on jälleen kerran raha. Kyseenalaistamme kaikkien tarkoitusperät kokoajan, sillä niin monen hymyn ja tervehdyksen takana on ollut taka-ajatus. Olemme joskus tarpeettoman tylyjä ja epäluuloisia. Olemme myös statussymboli. Ihmiset haluavat tulla nähdyiksi seurassamme, eikä sellainen näyttäytyminen ole pyyteetöntä. Luottamusta nakertaa myös se, että asiat eivät juuri koskaan onnistu sovitusti. On vaikea rakentaa luottamusta, jos sitä luottamusta ei koskaan ansaita. Täällä lupaillaan ja järjestellään, puhutaan naama vakavana puhelimeen ja nyökkäillään, kyllä kyllä, ehdottomast, we will meet EXACTLY at two. Harvoin mitään tapahtuu kuitenkaan, lupaukset jäävät roikkumaan ja sanat menettävät merkityksensä.

Meillä on myös ongelma sen kanssa, että emme tiedä ymmärtääkö täällä kovinkaan moni meitä. On vaikeaa ystävystyä jonkun kanssa, joka ei tajua mitä puhun, johtui tämä ymmärtämättömyys sitten kielimuurista, kulttuurieroista, erilaisista huumorintajuista tai keskustelutapojen erilaisuudesta. Itse kun voisin hämmentää teetä tuntitolkulla ja reflektoida sitä, että miltä nyt tuntuu, kun täällä taas keskustelukumppani saattaa yllättäen alkaa huutamaan puhelimeen SEMA SEMA ja lähteä kävelemään kesken kaiken.

Fredin maailman siistein skidi

Vaikka täällä ystävyyssuhteiden sitominen onkin vaikeaa, se ei ole tietenkään mahdotonta. Me emme ole myöskään mitään piknikkejä persoonina, joten onkin turha odottaa, että koko kylä haluaisi voittaa luottamuksemme puolelleen. Koemme myös iloisia yllätyksiä ihmisten suhteen. Kaksi kollegaamme veivät meidät lupaustensa mukaisesti Kisumuun käymään museossa, veneretkeilemään Lake Victorialle (tai toinen vei, toinen jäi pelkäämään rantaan) ja katsomaan virtahepoja järven peittävien vesihyasinttien alla, syömään kalaa ja tutustumaan kaupunkiin. Emmekä joutuneet edes tappelemaan raha-asioista. Olimme tämän retken toteutumisesta (lienee nyt pikkumaista sanoa, että tarkoitus oli lähteä Kisumuun lauantaina, me menimme sinne seuraavan viikon torstaina) niin yllättyneitä ja ilahtuneita, että puhuimme siitä kolme päivää. Nyamaurossa taas opettajat tulivat siihen tulokseen, että kaipaamme nollausta, ja vararehtori Fred vei meidät ulos koulujen loppumisen  kunniaksi. Hän vei meidät paikkaan, joka oli tarkasti vartioitu, jottemme joutuneet stressaamaan tavaroistamme, emmekä turvallisuudestamme. Juomaa ja ruokaa tuli pöytään pyytämättä sekä maksutta, ja hän kyyditsi meidät vielä kotiin nukkumaan. Fred kutsui meidät kyläänkin vielä. Hän teurasti meille kaksi kanaa ja hänen vaimonsa opetti meitä kokkaamaan ja hänen maailman suloisimmat lapsensa opettivat meille swahilia. Meillä oli rehellisen mukava ja rento päivä.

Erityisesti Nyagokianin henkilökunta on ollut joskus hieman kovilla kanssamme. Puskemme muutosta tiettyihin asioihin täällä niin kovalla tahdolla, tahdilla ja voimalla, emmekä aina ehkä ymmärrä kollegoitamme, jotka ovat tottuneet hieman verkkaisempaan tahtiin. Koska he kuitenkin yrittävät, joskus ehkä jopa enemmän kuin me, sopeutua siihen, että kaksi eurooppalaistyttöä täällä suutahtelee, huutelee, itkeskelee ja esittää toivomuksia, annoimme heille kiitokseksi pienen joululahjat. Olin ommellut pieniä nyssäköitä, joihin laitoimme kaksi Mariannea, mustekynän (kynänä lainaamisista on tullut pientä polemiikkia opettajanhuoneessa) ja lyhyen viestin, jonka sisältö oli joulu, uusi vuosi ja rakkaus. Tämä pieni (pieni ja pieni, ompelin niitä nyssäköitä käsin yli kaksikymmentä) ele toi paljon iloa. Aikuisten miesten kasvot hohtivat ilosta ja kiitollisuudesta. Jonkinlainen jää, jäykkyys ja vaikeilu, suli pois. Nyt tuntuu mukavalta palata tammikuussa töihin. Eli kaveruuden, toveruuden, ystävyyden, rakentuminen ei ole mahdotonta. Meillä on aina vain niin kiire, ja oikean ihmissuhteen rakentumiseen menee aikaa. Kyllä me aina välillä siis huomaamme epäilleemme jotakuta turhaan ja aina välillä keskustelu etenee ja syvenee, eikä kukaan huuda puhelimeen kesken kaiken. Tuo luottamuspula saa minut arvostamaan ja vaalimaan niitä ystäviä, jotka täältä saamme.Ja tuo usein kohdattu luottamuspula on saanut minut kaipaamaan ja arvostamaan ystäviäni enemmän kuin koskaan. 

Perustettiin bändi - promokuvia

"Without trust there is no love", sanoo narkoleptinen argentiinalainen Moulin Rougessa. Ja se on totta, myös ihan platonisissa rakkaussuhteissa. Joskus on hieman yksinäistä, vaikka on hyviä hetkiä ja ihmisiä. Ei siksi, että olisimme yksin. Vaan siksi, että joskus olisi kiva vain soittaa ja nillittää jostain pikkuasiasta joka ärsyttää, nillittää jollekulle joka ymmärtäisi miksi ottaa päähän tai ainakin yrittäisi ymmärtää. Joskus olisi kiva kun ei kokoajan tarvitsisi olla varpaillaan ja arvioimassa, että mihin tilanne on menossa ja miksi. Joskus on yksinäistä, kun huomaa puhuneensa saman asian sen sata kertaa, eikä kukaan vieläkään ymmärrä leveästä hymystä ja kirkkaana kaikuvasta "Yes" vastauksesta huolimatta. Joskus on yksinäistä, kun jälleen joku johon olisi halunnut luottaa, esittääkin jonkun omaan korvaan kohtuuttomalta kuulostavan pyynnön. On yksinäistä, kun kaikki kehottavat RELAX, mutta harvoin voi kuitenkaan rentoutua. Silloin löytää itsensä istumasta ja päivittämästä facebookin news feediä ja odottavansa jotain tuttua tai hauskaa, kuulumisia. Lueskelee opiskelijakavereiden sitsistatuksia ja puolituttujen marraskuuhajoilua. Katselee kuvia ravintolaruuista ja aamiaisesta sängyssä, kuvia märästä ja pimeästä maisemasta. Lukee BB-uutisten otsikoita ja itkustatuksia jostain mystisestä Vain Elämää-sarjasta. Ne ovat tuttuja, mutta tällä hetkellä melko kaukaisia asioita. Ja silloin huomaa miettivänsä, mitä jos Suomessakaan ei ole enää ketään kun palaamme? Mitä jos kukaan ei Suomessa enää ymmärrä? Mitä jos me emme enää ymmärrä?

Minulla on maailman parhaat ystävät. Minun ystäväni ovat kauneimpia, viisaimpia ja rohkeimpia ihmisiä, jotka tiedän. Minun ystäväni luovat sellaisen turvaverkon, että vaikka putoaisin kuinka korkealta, kuinka yllättäen ja kuinka kovaa tahansa, he ottavat kiinni ja pitävät kiinni niin kauan, että ovat varmoja, että pääsen ylös ja jatkan matkaani omin avuin. He soittavat, jos minä en soita. He kuuntelevat, kun soitan vaikka minulla ei ole mitään asiaa. He välittävät silloinkin, kun olen pikkumainen, lapsellinen ja itsekäs. Minun ystäväni tuntevat minut. He kuulevat ja näkevät minut, niin kuin haluan tulla kuulluksi ja nähdyksi. Ystäväni kannustavat. He ovat minulle rehellisiä silloinkin, kun haluaisin että he valehtelisivat minulle. He ovat ylpeitä minusta. He ovat onnellisia puolestani. Luotan ystäviini kuin kallioon. He ovat luvanneet, että saan asua heidän kellareissaan, jos en koskaan löydä elämääni kumppania enkä suuntaa. Ystävieni kanssa koen täydellistä ehdotonta rakkautta.

Olen maailman onnekkain ihminen mitä ystäviin tulee. Ja siksi minua joskus pelottaa, että mitä jos täältä tullessani olen muuttunut niin paljon, että emme enää löydä toisiamme? Että etäännymme ja lopulta menetän kaikki nuo ihanat ihmiseni. Mitä jos tämä kaikki, hyvä ja paha, täällä muokkaa minua niin, etten osaa enää eläytyä heidän elämäänsä, eivätkä he minun? Mitä jos olen yksinäinen täällä ja olen myös yksinäinen Suomessa? Mitä jos puolen vuoden päästä ei ole enää mitään paikkaa mihin mennä? Puhuttuani niin paljon luottamuksesta, tämä kuulostaa nyt epäluottamuslauselmalta. Mutta sitä tämä ei ole. Tämä on vain puhdasta, järkeilemätöntä pelkoa.

Bestikset (ja lemppari kusikimme Douglas)

Puoli vuotta ei ole pitkä aika, mutta se on riittävän pitkä aika. Riittävän pitkä ollakseen minulle mullistava. Koska sitä tämä matka on minulle, mullistava kokemus, niin henkilökohtaisella, ammatillisella, fyysisellä, psyykkisellä kuin henkiselläkin tasolla. Tämä on käännekohta, muutos, uuden alku ja vanhan loppu, kaikenlaista mahtipontista ja suurta. Muutun täällä väkisinkin. Olen jo nyt niin erilainen, että joskus minun on vaikea tuntea itse itseäni, ja kaiken lisäksi näytän ihan intialaiselta, niin edes tunnista itseäni jos jossain on peili. Samalla tavalla Suomessa, joku rakkaani voi kokea jotain mullistavaa, enkä ole paikalla jakamassa sitä. Ja siinähän se pelkoni ydin onkin. Muutoksessa. Vaikka usein muutos on kaivattua ja tarvittua, se on pelottavaa. Muutoksen mukana on mentävä, se vie eteenpäin. Muutoksen äärellä ei voi pysähtyä. Kun on kohdannut niin paljon uutta, että on joskus ihan hengästynyt, tavallaan haluaisi vain palata johonkin vanhaan, tuttuun. Samalla tietää, ettei sellaiseen paluuseen taida olla mitään mahdollisuutta kenenkään puolelta. Elämä kun on elämä.

 

Pelkään yksinäisyyttä, joka jää varjoksi mukaani. Pelkään, että muutos on liian suuri ja hukun siihen, eivätkä ystäväni enää löydä minua, enkä itse löydä kotiin. Mutta miksi pelkään? Johan tuolla kirjoitin, minulla on ne maailman parhaat ystävät. He ovat seisseet vierelläni monessa vaikeassa paikassa ja suuressa muutoksessa. Sitä kaaduttu ja noustu, mokattu, dokattu ja naurettu, onnistuttukin. Tilanteet ovat muuttuneet, ihmiset ovat muuttuneet. Ei ole ollut aikaa, jolloin emme olisi liikkuneet eteenpäin, aikaa jolloin mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka olen muuttunut, olen kuitenkin aina se sama ihminen. Tilanteet ovat ehkä kasvattaneet kuorta, tai kuorineet sen pois, mutta ydin on aina ollut se sama. Sen ytimen ne ystäväni, jotka näkevät ja kuulevat minut niin kuin halua tulla nähdyksi ja kuulluksi, näkevät ja kuulevat. Ystävyys kestää muutoksen ja liikkeen. Se vain kasvaa ja jalostuu. Ystävyydellä ei ole mitään hätää. Minä se tässä vain hätäilen, kun on ikävä ja haluaisi kölliä rivissä kavereiden kanssa ja syödä irttareita ja juoda punaviiniä.

Jikobisneksiä, vesi kiehuu

Kaipaamme rakkaitamme ja joskus olemme hieman yksinäisiä, mutta ei meillä ole mitään hätää. Ja ennen kaikkea, me emme ole täällä yksin. Suhteemme Tallan kanssa on huvittavan symbioottinen. Tasaisesti puhumme siitä, miten kamalaa olisi, jos olisin todella lähtenyt tänne Keniaan pööpöilemään yksinäni. Teemme täällä kaiken yhdessä.  Aamulla heräämme ja vuoropäivin toinen peseytyy ja toinen kokkaa aamiaista. Koska asunnossamme ei ole kattopaneeleita, joten seinät vain loppuvat kesken matkan, kuten myös äänieristys siinä samalla, voimme käydä sujuvasti keskustelua näiden toimenpiteiden aikana. Nyt kun on loma, otamme aurinkoa rinta rinnan, päätämme yhdessä olla laittamatta aurinkorasvaa, koska pohjarusketus on jo niin hyvä ja palamme auringossa yhdessä. Teemme retkiä, käymme kylässä ja kylillä, pudottelemme avokadoja puusta ja siivoamme yhdessä. Jahtaamme moppi kourassa sitä hiirtä yhdessä. Siirrämme sen hiiren ruumista sillä mopilla yhdessä. Suunnittelemme matkojamme täällä itä-Afrikassa.  Mietimme mitä kaikkea kivaa voimme järjestää perheillemme, jotka tulevat tänne pian. Sluibaamme yhdessä kirkosta matkustaaksemme yhdessä boda-bodalla markkinoille. Suutumme yhdessä mzunguhinnoista markkinoilla. Kun käymme ISOLLA KIRKOLLA ostamme jäätelöt ja Talla ostaa kokis zeron ja minä Afia-mangomehun. Annamme työkavereillemme lempinimiä ja kikattelemme niille. Talla nyökyttelee hyväksyvästi, kun tulen toisesta huoneesta huutaen, että nyt keksin, sidon chilit kuivumaan keppiin ja kepin ripustan kattoon. Meillä on samanlaiset ruutupaidat, kaulahuivit ja afrikkakengät. Me muutenkin näytämme yllättävän paljon samalta, ottaen huomioon, ettemme ole sukua toisillemme. Meillä on kolme kynsilakkapulloa ja lakkaamme kyntemme yhdessä ja samanvärisiksi. Jatkamme toistemme lauseita. Jumppaamme yhdessä. Olimme rappioviikolla (kaljaa ja karkkia ja jumpasta lintsaamista) yhdessä. Minä kirjoitan näitä tekstejä, jotka Talla heti ensimmäisenä lukee ja kommentoi. Sytytämme jikoon, siihen surullisen kuuluisaan rautapyttyyn, tulet yhdessä. Iltaisin istumme pimeässä keittiössä rautapyttymme äärellä ja odotamme hiljaa yhdessä, että vesi alkaa kiehua. Syödessä katsomme leffaa läppäriltä ja toivomme, että sähkökatko lakkaa ennen kuin akku loppuu. Meillä on liian paljon sisäpiirivitsejä. Nukumme samassa huoneessa ja hiiren pelotellessa nukuimme samassa sängyssä. Luemme samat kirjat. Kaiken tämän arjen ja seikkailun kunniaksi aiomme teettää maasai-käsikorut, joissa on yhdistelmä nimistämme MILMA (jos joku ei vielä ollut tajunnut, niin Alma ja Talla eivät ole oikeat nimemme, tuolloin koruissa lukisi TALMA, joten hyvä näin siis). 

Käytiin vähän heimovaimoilee

On enää kuukausi siihen, että perheemme tulevat tänne jouluksi, emme malta odottaa. On enää kuukausi siihen, että toveri Torvi, sielunsisareni, tulee tänne seikkailemaan kanssamme, hämmentämään teetä ja puhumaan siitä, miltä nyt tuntuu. En voisi olla mistään onnellisempi. Kuukausi ei ole kovin pitkä aika, vaikka odottavan aika pitkä onkin, varsinkin Afrikassa. Meidän ihmisemme tulevat luoksemme, vaikka me olemme lähteneet näin kauas. Puoli vuotta on pitkä aika, mutta ei se ole niin pitkä aika. Ja me sen tiedämme, että on meillä paikka, jos toinenkin, mihin mennä kun palaamme takaisin kotiin.

Tällee me höpsötellään sähkökatkon aika

Malja ystävyydelle!

TALMA

P.S. Kiitos kaikille, jotka olette laittaneet meidät toimimaan joulupukin pikku tonttuina. Joulupukki on ilmeisesti yleensä unohtanut tämän mantereen, sillä sen verran vieras kyseinen herra on paikallisille. Mutta ehkäpä jouluntaika tulee tammikuussa hieman kouriintuntuvammaksi oppilaille tammikuussa, kun palaamme teidän avullanne hommattujen kirjojen, pallojen, kynien ja karttojen kanssa. Paljon rakkautta ja suuri kiitos!

MALCOLMILLA ON ASIAA

Olen aina ollut pienen ihmisen puolella. Jalkapallossa kannatan aina häviävää joukkuetta. Ahdistun feissaajien "kiinnostavatko ihmisoikeudet?"-kysymyksistä, koska kyllä ne kiinnostavat, vaikka ei olisikaan joka lafkalle viittä euroa kuussa antaa. Kehitän lehmänhermoja, että voin jonain päivänä olla hyvä opettaja, joka ymmärtää lapsia ja nuoria, jotka käyttäytyvät huonosti. Ohikulkiessani tarkistan hengittävätkö puistoon sammuneet spuudut.

Yes we can huivi ja aina jotain sanottavaa

 Tein kandidaatintutkielmani Martin Luther Kingistä ja Malcolm X:stä ja heidän erilaisista lähestymistavoistaan ihmisoikeustaisteluun Amerikassa sekä näiden kahden miehen välisestä jännitteestään. Vietin puolet ajasta nyyhkien sitä miten hienoja ja tinkimättömiä miehiä he olivatkaan. Kuinka hienon perinnön he ovat jälkeensä jättäneet. He laittoivat koko elämänsä alttiiksi taistelussaan ihmisoikeuksien puolesta. Omistivat elämänsä saadakseen kansalleen paremmat oltavat. Vääntelehdin valkoisen miehen taakkani alla, minä sinisilmäinen paholainen, sortaja ja riistäjä, rasisti, paha paha ihminen.  Luonnollisestikaan en ole laittanut mustia ihmisiä seisomaan päästäkseni istumaan bussissa viisikymmentäluvun Amerikassa, enkä muutenkaan ehkä ole mikään vuoden sortaja, kun täällä teen töitä ilmaiseksi nuorten afrikkalaisten parissa. Olen aatteen nainen. Täälläkin löydän itseni kirjakaupasta hypistelemässä Malcolm tai Martin kirjoja, hieman kaihoisasti silittelen heidän kuviaan kirjojen kansissa ja huokailen. Hyvä, että nämä kirjat ovat täällä. Toivottavasti ihmiset lukevat ja löytävät voimaa omaan taisteluunsa paremman huomisen puolesta, saavat kiinni jostain aineettomasta, ylpeydestä ja peräänantamattomuudesta. Ihmisoikeudet, mahdollisuuksien tasa-arvo ja demokratia. Tiedän, että joskus vaikutan hieman naiivilta, mutta noille arvoille minä rakennan elämääni. Täällä olen jatkuvasti pienessä maailmantuskapistoksessa, sillä täällä ihmiset maksavat hintaa jostain, mitä eivät ole itse aiheuttaneet. Samalla täällä on valoillaan tietynlainen arvottomuuden tila.  Kaikki on kaupan, idealismia ei ole, ja arvot ovat arvokkaita niin pitkään, kun ne eivät aiheuta päänvaivaa tai ylimääräistä työtä. Ihmiset ovat usein myös luovuttaneita, lannistuneita. Tämä ärsyttää minua. Jatkuvasti löydän itseni jostain messuamassa oppilaille tai opettajille tai ohikulkijoille, että millä tavalla tämä maa nostetaan jaloilleen. Muutaman kuukauden kokemuksella minulla luonnollisestikin on kaikki maailman kompetenssi pitää tällaisia puheita. Talla sanoi, että minulla on tietty äänensävy, joka ottaa vallan, kun aloitan möyhäämiseni. On kuin Malcolm puhuisi kauttani. Saatan aloittaa möyhäämiseni myös yksi yllättäen kotona, kun olemme Tallan kanssa kahden, ihan suomalaistytöt vain. Kun katseeni viistää horisontissa ja lyön nyrkillä ilmaa ja katsoja voi jo kuulla National Anthemin soivan taustalla, Talla usein sanoo "No niin Martin / Malcolm, rauhoitutaanpas nyt". Seuraavaksi pieni kooste Nyagokianin oma MLK / X:n puheita. Alla olevat asiat olen huudellut kyllä tuolla pelloilla, mutta tässä ne nyt ovat hieman jäsennellymmässä ja änkytyksestä vapaassa muodossa.

Batman puhe

Oppilas on tuonut esille, että Keniassa on vaikeampaa päästä opiskelemaan, kuin Suomessa, koska Keniassa se on kallista ja toisekseen, kun koulujen resurssit ovat mitä ovat, on oppilaiden osaaminen mitä on ja näin ollen on vaikea saada jatko-opiskelupaikkaa.

"Selittelyä! Petaat itsellesi tilannetta, jolla voit selittää, kun et saanutkaan mitään aikaan, tilannetta, jolla voit selittää, miksi sinä luovutit. Ensimmäinen asia, joka on tehtävä on päätös. On tehtävä päätös, että raha ei ole se asia, joka sitoo minut kiinni tietynlaiseen kohtaloon. On päätettävä, että minä halua saavuttaa asioita ja aion saavuttaa ne asiat, vaikka se vaatiikin ponnisteluja ja uhrauksia. SINUN on itsesi tiedettävä, mitä SINÄ haluat tehdä, kuka SINÄ haluat olla. Kun sinulla on olemassa oma henkilökohtainen maalisi on siihen helpompi tähdätä. Älä nyt sano, että haluat olla lääkäri, juristi tai insinööri, jos et oikeasti halua olla. Kaikki täällä muka haluavat olla lääkäreitä, juristeja tai insinöörejä. Mitä SINÄ haluat tehdä? Ei mitä sinun vanhempasi haluavat sinun tekevän, ei mitä voisit tehdä saadaksesi paljon rahaa. Jos sinulla ei ole henkilökohtaisia tavoitteita tai unelmia, on helppo antaa elämän viedä mukanaan, hukkua omaan elämäänsä, pysähtyä ensimmäisen esteen äärellä ja vain luovuttaa. Ymmärrän, että on vaikeita aikoja ja kovia paikkoja. Ymmärrän, että kokeet saattavat mennä huonosti ja rahat ovat kiven alla. (Nyt kuvitelkaa Bruce Wayne lapsena itkemässä siellä kaivossa ja isänsä pelastamassa) WHY DO WE FALL DOWN? SO WE WOULD KNOW HOW TO GET UP! Kuulitko? Kuulitkos? Miksi me kaadumme, miksi? No että me osaisimme nousta ylös! Jos päätät jäädä vain makaamaan se on sinun valintasi, silloin sinä olet kieltäytynyt oppimasta elämän mukana, silloin sinä olet päättänyt luovuttaa. Ei Suomessakaan päästä opiskelemaan rahalla, Suomessa yliopistoon pääsevät parhaat hakijat. Jos haluat Suomeen, hae Suomeen opiskelemaan, jos olet paras, pääset sinne. Mutta se työ sinun on tehtävä itse, minä en voi sinua viedä Suomeen, minä en voi saada sinua opiskelemaan. Sinä olet oman elämäsi sankari (myös Dr.Phil kulkee mukanani kaikkialle). Raivaat itse tiesi. Opiskelet itse. Teet töitä, jotta saat maksettua koulusi. Ja kyllä, joudut luopumaan paljosta. Mutta lopulta sinä seisot siinä, seisot selkä suorana, seisot suurena, seisot omien saavutuksiesi takana, et ole saanut mitään ilmaiseksi, vaan olet rakentanut itse itsellesi. Voit olla ylpeä. Sinä olet kaatunut, mutta sinä olet noussut ylös."

Sitten vedän henkeä ja poistun näyttävästi.

Raha puhe

Joku kysyy mikä on mielestäni Kenian suurin ongelmakohta.

                                              

"Raha! Raha on täällä kaiken keskiössä ja sen takia kukaan ei näe, eikä kuule, eikä halua mitään muuta, kuin rahaa. Raha on teidän suurin ongelmanne ja ratkaisu tähän rahan ongelmaan ei ole raha. Koska kaikki on aina ollut kaupan, täällä ei ole kantavia ajatuksia tai aatteita. Poliittinen johto on korruptoitunut, koulut ovat korruptoituneet, tekin siinä yritätte maksaa tienne vapaaksi, jos tulee tukala paikka. Minulle se olisi loukkaus, jos joku koettaisi maksaa minut toimimaan vastoin uskomuksiani. Minulle se tarkoittaisi, että olisin hukannut itseni. Raha täällä kulkeutuu aina samoihin taskuihin, koska kukaan ei taistele aatteen puolesta. Aatteen nimissä aloitetaan taisteluita, mutta halvalla menee sielun kaupan. On vaikea sitoutua johonkin, joka ei ole materiaa, jos ainoa päämäärä on saada sitä materiaa. Ja niin ne rahat, joiden perään kaikki niin ovat, pyörivät samoissa käsissä. Idealismin puutteen takia te löydätte aina itsenne samasta tilanteesta. Niin pitkään kuin politiikassa suurimmat voimat ovat raha ja heimojen väliset valtasuhteet, niin pitkään mikään ei muutu. Te tarvitsette yhteisen rintaman, jollaisena taistella. Teille on luvattu ilmainen koulutus ja paremmat tiet, teille on luvattu ilmainen terveydenhuolto. Jos teillä olisi nuo asiat, jotka teille on luvattu, joista te maksatte veroja, te olisitte yhtä rikkaita kuin mekin. Teillä on mahdollisuus Mzungulandiin täällä, täällä Keniassa, ei tarvitse haikailla Eurooppaan, Amerikkaan tai Suomeen. Building up the nation, te olette ne rakentajat, te rakennatte itsellenne tätä maata, te voitte päättää millaisen siitä rakennatte. Katsokaa ympärillenne, tämä on maailman kaunein paikka, täällä kaikki kasvaa ja kukkii. Miksi haluat vain jättää kaiken ja tulla palelemaan Suomeen? Tee tästä parempi kuin Suomi, et sinä tarvitse valkoisia tai valkoisten maita hyvään elämään. Ketkä tätä maata johtavat? Millainen on hyvä johtaja? Onko hyvä johtaja samasta heimosta kuin sinä, vai onko hyvä johtaja sellainen joka on sanansa mittainen? Jos valitsemanne johtajat eivät tee sitä, mitä lupaavat, pitää teidän näyttää, ettette te hyväksy sitä. Nyt vähän anarkiaa peliin, vaalit ovat ihan pian täällä. Raha on vain rahaa, se tulee ja se menee. Mutta todella köyhiä te olette, jos teillä ei ole mitään sisäistä arvoa, mitään henkistä pääomaa eikä mitään maalia."

Aplodeja, kiitos.

Raha ei tule ihon mukana - puhe

Joku pyytää rahaa.

"MONEY DOES NOT COME WITH THE SKIN. Mitä sä haluat? Mä annan sulle sata shillinkiä, sitten annan tolle toisen satasen ja ennen kuin olen päässyt tältä tieltä pois olen antanut pois kaikki rahani ja voinkin lähteä sitten takaisin Suomeen, koska en saa palkkaa täällä, olen täällä ilmaiseksi, teen teidän yhteisössänne töitä ilmaiseksi, joten pieni kiitos jatkuvan pyytämisen sijaan voisi tehdä hyvää. No niin, annan sinulle kaikki rahani ja lähden takaisin Suomeen. Sitten voin siellä Suomessa muiden valkoisten rikkaiden tyttöjen ja poikien kanssa kieriä rahassa. Ja miten sinun elämäsi muuttui? Olet saanut sata shillinkiä, jonka käytät muutamassa päivässä, onneksi olkoon. Asetat itsesi vapaaehtoisesti alapuolelleni, vain, koska minä olen valkoinen ja sinä olet musta. Nostat minut jalustalle, vaikka en ole tehnyt mitään sellaisella seisoakseni. Raha ei ole ratkaisu. Eikä sitä rahaa tule tai ole tulematta ihon mukana."

Heart to heart

Tietokone puhe

Joku pyytää, että opetamme käyttämään tietokonetta.

"Miksi haluat oppia käyttämään tietokonetta? Että voisit pelata pelejä ja käydä Facebookissa? EI, EN OPETA. Opettaisin, jos haluaisit käyttää sitä opiskeluun ja työskentelyyn, mutta en ole varma opettaisinko silloinkaan. Internet on täynnä tietoa, joka on suurimmaksi osaksi väärää tietoa ja te ette osaa ettekä halua kyseenalaistaa mitään. On epäreilua, että länsimaissa ihmiset osaavat käyttää koneita, joita te ette edes osaa avata. Myönnän. Mutta ennen kuin te osaatte vastata MIKSI kysymyksiin, muuten kuin lukemalla suoran vastauksen kirjasta, ette te hyödy tietokoneesta mitään. Tietokone helpottaa minun elämääni, sinun elämäsi se vain lamauttaisi."

Rakkaus puhe

Joku kosii/tunnustaa rakkautensa. Tämän jälkeen hän kehottaa taistelemaan rasismia vastaan ottamalla kenialaisen miehen.

"Sinä et rakasta minua. Sinä et tunne minua, etkä oikeastaan ole edes kiinnostunut minusta. Minä haluan, että minua rakastetaan sen takia kuka olen, ei sen takia miltä näytän. Minä haluan, että minun mahdollinen tuleva aviomieheni rakastaa minua, vaikka saisin naamahalvauksen ja vaihtaisin väriä. Haluan, että mieheni rakastaa minua olin sitten köyhä tai rikas. Jos haluat taistella rasismia vastaan se ei tapahdu sillä, että otat vaimon joka on jonkun värinen, se tapahtuu niin, että otat vaimon jota rakastat, oli tämä minkä värinen tahansa, vaikka sitten samanvärinen kuin sinäkin. Jos ainoa syy olla kanssani on se, että olen valkoinen, emme ole liikkuneet vastakkainasettelusta mihinkään, näemme vain mustaa ja valkoista. Rakasta sitä ihmistä, jota rakastat, sinä ihmisenä, joka hän on. Jos emme ole ensisijaisesti ihmisiä toisillemme, emme voi koskaan nähdä värien taakse."

Kenialaiset naiset puhe

Joku sanoo, että olen kaunis. Usein tämä jatkuu sillä, että pääsipä Suomeen, kauniiden naisten luvattuun maahan. Kerran sanottiin Tallan kanssa, jonkin aivopierun saattelemana, että me ollaan Suomen ainoat kauniit ihmiset, joten ei  sinne enää kannata mennä.

"No kiitos kiitos, MUTTA NÄMÄ TEIDÄN NAISET. Katsos vain poikaseni, teidän naisenne täällä ovat häkellyttävän kauniita, upeita, uskomattomia, vahvoja naisia. Mitä te meidän peräämme kuolaatte, me emme ole todistaneet vielä yhtään mitään muuta kuin sen, että emme ole afrikkalaisia? Miten ja miksi te edes kehtaatte meidän peräämme haikailla? Katsokaa ympärillenne, mitä naisia, miten ihania naisia. Jos joku heistä huolii teidät niin olette onnekkaita. Jos joudutte yksiin jommankumman meistä kanssa, saatte vain päänsäryn. Te miehet täällä istutte kodeissanne, kuin vaippaikäiset, kun naiset pyörittävät arkea, hoitavat työt, kodin, lapset ja rahat ja te vain mätätte ugalia naamaan. Sanotte, että olette rikkaita, jos teillä on monta naista. No, naiset eivät ole omaisuutta, naiset ovat ihmisiä. Teidän naistenne voimat menevät NYT VIELÄ tuohon arjen pyörittämiseen, ihan hienosti pelattu teiltä. Mutta muutos on tulossa ja te ette sitä voi enää estää. Nuo vahvat naiset, kun saavat sen sysäyksen ja vapautuvat tästä naurettavasta patriarkaalisesta systeemistä, niin te olette pojat kummissanne mitä oikein tapahtui. Kaikki tutkimukset todistavat, että naisten kouluttaminen on paras tapa kehittää maata ja tuolla nuo tytöt istuvat luokassa, nenä kiinni kirjassa. Joten odottakaa vain, uusi aika on tulossa ja silloin te ette enää juokse kieli pitkänä valkoisen naisen perässä, vaan pyydätte polvillanne, että teidän kenialainen sisarenne soisi teille edes suopean katseen. Silloin ymmärrätte, että rikas on se mies, jolla on yksi vaimo, joka häntä rakastaa aidosti. Joten kiitos kehuista, mutta itse ainakin käyttäisin kauniit sanani näiden ihmeellisten afrikkalaisnaisten ihailuun."

Näiden tunteisiin vetoavien huutopuheiden lisäksi pauhaan myös ruumiillisesta kurittamisesta, mutta olen siitä kirjoitellut niin paljon, ettei kukaan varmaan halua enää lukea sitä tilitystä. Olen myös ilmoittanut, että kannatamme lähestyvissä vaaleissa ainoaa naisehdokasta presidentiksi, sillä maailma olisi parempi paikka, jos kaikki johtajat olisivat naisia. Samalla ilmoitin, että minusta tulee Kenian presidentti. Talla on kunnostautunut pitämällä WHAT WOULD JESUS DO- puheita niin kepittämisestä puhuttaessa, kuin puhuttaessa siitä kuka pääsee taivaaseen ja kuka on hyvä kristitty. Oppilaiden kirkossa minua pyydettiin rukoilemaan kaikkien puolesta, hieman vastentahtoisesti suostuin, kun en ole mikään sielultani mikään esirukoilija, ja ennen kuin huomasinkaan suustani tuli "coming from Finland, the promised land of losing faith and hope, I stand here admiring your faith and asking you not to lose hope" ja niin edelleen, rumpujen pärinää ja nyrkkejä ilmassa, lippu liehuu.

I have a dream ja se on se, että nämä ihmiset olisivat ylpeitä itsestään ja maastaan. Että he eivät heittäisi palloa muille, varsinkaan valkoisille, vaan pelaisivat itse. On tietenkin hieman itseriittoista messuta täällä menemään, että tehkää te enemmän töitä, niin saatte sen paremman elämän, ja sen jälkeen sulkea ovi ja verhot ja syödä paremmin kuin kukaan koko kylässä. Mutta emme voi loputtomasti kantaa huonoa omatuntoa, siitä, että olemme joissain asioissa etuoikeutettuja. Paljon olen kuitenkin koettanut antaa ja paljon tulen vielä antamaan. Kaikkea en voi antaa, ja jos kaiken annan, ei se auta välttämättä yhtään sen enempää. Minä kun en ole tässä taistelussa pääosassa. Minä kun en loppupeleissä kuitenkaan koskaan tule olemaan oman elämäni Martin Luther King tai Malcolm X. Minä olen jo vapaa, minulla on jo kaikki oikeudet. Joku muu taisteli minun taisteluni. Nyt olen täällä mukana näiden ihmisten taistelussa ja arjessa. Mutta olen ulkopuolinen. Päättyi näiden ihmisten ja tämän alueen kasvutarina miten hyvänsä, minä en sen hedelmiä nauti. Iloitsen vierestä, jos tulos on hyvä, mutta jos tulema on huono, voin vain palata kotiin Suomeen. Minä olen täällä vain vieraana. Minulla ei ole pelissä oikeasti mitään.

Nyagokianin MLK ja X

Silmäni kiilsivät kyyneleistä, kun Talla huikkasi minulle yhdestä luokasta, että tule Alma tule, täällä on toinen Malcolm, oikea Malcolm. Ja kyllä, oppilas puhui samoja asioita, joita minä möyhään, mutta omilla sanoillaan. Hän puhui niitä asioita kenialaisena, hän puhui omasta elämästään, siskojensa ja veljiensä elämistä. Aion myös ehkä veistää tuosta oppilaasta patsaan, rintakuvan, ylvään sellaisen, tänne koulujen pihoille, niin on oppilailla sitten ikuinen muistutus siitä, että WHY DO WE FALL DOWN? SO WE LEARN HOW TO GET UP!

Maailman tärkeimmät asiat on listattu Moulin Rougessa, maailman ihanimmassa elokuvassa. Freedom, Beauty, Truth and Love!

Tulta! Alma X ja Talla King

VIIDAKON LAIT

Rikollisten pelirinki

Laitonta on täällä kaikki. Mitä tahansa tekee, joku kertoo, että se on ILLEAGAL. Laittomiksi asioiksi on listattu viime kuukausina seuraavat asiat: Tanssiminen, poikaoppilaat naisopettajan ja tyttöoppilaat miesopettajan kotona, se, että oppilaalla on hallussaan yli kaksisataa shillinkiä (noin kaksi euroa), oppilaan halaaminen, isot soljet vyössä, pitkä tukka oppilailla, seksin harrastaminen ennen avioliittoa, mies keittiössä kokkaamassa, kiroileminen (yhdellä WTF huudahduksella pieneni Tallan facebook-kaveritili yhdellä), heimokielen puhuminen työpaikalla tai koulussa, koulu-univormuttomuus, kaljan ja teen juominen samaan aikaan (??), tupakointi julkisella paikalla, alkoholin juominen, kortin pelaaminen, rehtorille tuntemattoman miehen vierailut asuntoloissa, oppilaan halaaminen, toisen opettajan rankaisutoimiin puuttuminen kesken laittoman pieksennän, monen oppilaan poistuminen koulualueelta samaan aikaan, oppilaiden poistuminen koulualueelta yöllä,  toista sukupuolta edustavien oppilaiden asuntoloihin katsominen, lunttaaminen, kynsilakan käyttö, ruuan antaminen oppilaille, korruptio (hah hah), meikkaaminen ja lista jatkuu.

Laittomuudet turvallisesti kaltereiden takana

Kaikki yllä oleva on siis ei sen enempää eikä vähempää kuin laitonta. Me olemmekin Tallan kanssa ryhtyneet täällä ihan rikollisiksi, eipä ole montaa päivää mennyt ilman, että joku olisi kertonut meille jossain vaiheessa, että olemme taas tehneet jotain luvatonta. Eikä ole mennyt päivääkään ilman, että joku moraalivahdeistamme ei olisi itse rikkonut jotakin itse tomerasti asettamaansa pykälää. Meille ilmauksessa ILLEAGAL on mukana voimakas lataus. Meille se että teemme jotain laitonta, tarkoittaa, että rikomme lakia ja niin ei tulisi toimia, koska siitä tulee seuraamuksia. Täällä se taas ei tarkoita yhtään mitään. Alkoholi on laitonta, silti sitä voi ostaa mistä vain ja sitä mainostetaan telkkarissa (mainostetaan muun muassa turvallisia kirkkaita kotipolttoisten sijaan, niin ei tule sitten sekoiltua niin paljoa, koko perheen valinta on ostaa puhdasta vodkaa. En siis keksi tätä nyt päästäni).Kai täällä on jotkut liikennesäännötkin olemassa. Naisten ympärileikkaus on lainvastaista, mutta olemme varmaan ainoat ympärileikkaamattomat naiset täällä, ja estelyistä huolimatta, puhtaudestamme huolestuneet oppilaat parhaillaan koettavat järjestää meille jouluksi mahdollisuutta ympärileikkaukseen. Oppilaiden piekseminen on lain vastaista, mutta katso! Usein olen vastannut "it is illeagal" toteamukseen, että saisinko nähdä sen teidän perustuslain, näytäpä vaikka sen jossa lukee, että oppilas ei saa omistaa puhelinta, koska se rohkaisee muita varkauteen, saisinko nähdä tämän pykälän, kiitos.

Mutta eipä sillä ole mitään väliä mitä lakia rikkoo. Perustuslakia, Mooseksen lakia, koulun sääntöjä, yleisiä käyttäytymissääntöjä - laitonta yhtä kaikki. Mielenmaisemana täällä tuntuu olevan "Jumala armahtaa, minä en", mutta samalla kaikkia rangaistuksia perustellaan, sillä, että niillä vältellään vielä isompaa hallaa rankaistavalle, eli ihan armosta rankaistaan tässä vain. Lunttaavaa oppilasta hakataan minuuttikaupalla KOSKA nyt ei tarvitse erottaa koulusta tai laittaa maksamaan isoa laskua. Eli laittomasti toimivaa oppilasta rangaistaan laittomasti, koska laillinen rangaistus on liian kova. Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen.

Dominic ystävällisesti demonstroi noitaa

Yhtenä päivänä olimme pitämässä sadetta naapureidemme luona. Paikalla oli kirjastonhoitaja- Joseph ja englanninopettaja- Diuk (ei varmaankaan ole oikeasti Diuk, mutta ota näistä nimistä nyt selvää). Juttelimme miesten kanssa mukavia, ja jossain vaiheessa keskustelu eteni noitiin, sekä lainsäädäntöön. Aikuiset miehet kumartuivat vakavina pöydän yli ja vääntelivät käsiään hermostuneina, samalla kun lautasen kokoiset silmät pälyilivät levottomina ympärille. Noidat, ne pelottavat, ihan todella pelottavat. Meitä hieman huvitti koko keskustelu, emme halua mitenkään ylenkatsoa ihmisten uskomuksia, mutta ihan oikeasti, kyllä noidista naama vakavana puhuva AIKUINEN MIES on vaan aika huvittava. Noidat ovat soluttautuneet tuonne kyläläisten joukkoon, päiväsaikaan he ovat kuin ketkä tahansa muutkin, mutta yön tullen lähtevät sitten tukka putkella noitailemaan. Noidat tulevat, veivät tai tuhoavat omaisuuden, aiheuttavat tauteja ja pahaa. No meidän siis kannattaisi varmaan alkaa Tallan kanssa kuumotella ihan huolella, kun tuntuu tuolla kylillä kulkevan sellainen juoru, että me täällä pyöritään rahassa ja peseydytään sulassa kullassa. Mutta ei mitään hätää, noidat ovat vain oman kylän poikien ja tyttöjen kimpussa, vain paikallisten pahoinvointi kiinnostaa. Ja kuulemma viinaan menevä yövahtimme kyllä kirveensä kanssa pitää noidat loitolla. Täällä ei ole hyviä noitia, vain pahoja. Tulevat yöllä tanssimaan katolle ja koputtelevat oviin ja kuiskailevat kiusattavan nimeä, käkättävät menemään ja langettavat taikojaan. Pureskelimme poskeamme, ettemme olisi nauraneet pojille ääneen, mutta sitten päästiinkin keskusteluun joka sai meidät vääntelemään käsiämme hermostuneena.  

Kysyimme mitä sellaiselle keskellä yötä katolla joraavalle noidalle sitten tehdään. "You buln them." Siis teette mitä? Buln them. Poltatte ne? Poltatte noidan, toisen ihmisen? Niin. Jaa, no mitäs poliisi sitten tähän sanoo?" Ei ne mitään sano, tulevat hakemaan ruumiin pois." Mitäs jos poliiseita lähestyisi siinä tanssimisvaiheessa, ei siinä polttamisvaiheessa? Silloin poliisi kehottaa polttamaan. Pahoittelut jankkauksesta, mutta tuntuu hieman ylilyövältä polttaa ihminen, koska hän tanssii katolla yöllä. Tätä näkemystä seurasi vastalauseiden vyöry, jossa noitien polttaminen perusteltiin itsepuolustuksena. Noita oli aikeissa tehdä jotain noitamaisia pahuuksia jonkun omalla maalla, on jokamiehen oikeus, suorastaan velvollisuus, pistää tällainen tyyppi pois päiviltä.

Markinnoilla savusi

Olimme Tallan kanssa hieman pöyristyneitä tästä ratkaisumallista. Miehet kertoivat meille sitten, että ei se nyt niin kovin kummoista ole, ihan sama kohtalo on edessä varkailla markkinoilla. No niin, sillä lailla. Jos joku varastaa markkinoilla jotain, markkinalaiset tappavat varkaan siihen paikkaan. Villiintynyt väkijoukko käy päälle ja siinä ei kannata sitten olla tiellä. Vai niin vai niin, ymmärrän ihan oman kokemuksen pohjalta, että poliisi ei tässä maassa nyt ystävä ainakaan ole, mutta olisiko se virkavalta nyt kuitenkin ehkä semmoinen suunta mihin voisi ottaa yhteyttä, jos on varkaita? Tai ennen kuin varkaat poltetaan kokolla? Mutta jos on todisteita siitä, että varas todella on ollut varkaissa, niin ei se poliisi sitten oikein ota kuulemma muuta kantaa kuin, että BULN THEM. Kysyimme, että mitäs jos meiltä, vierailijoilta, mzunguilta, varastettaisiin jotain markkinoilla? Meidän pitäisi sitten kuulemma itse laittaa voro hengiltä. Siinä sitten selitettiin, että me ei laiteta ketään hengiltä. Talossa on ollut hiiri(ä) jo viikkoja, ja se on nykyään jo niin kotonaan, ettei edes juokse meidän ohi, vaan kävelee hanuriaan heilutellen kaikessa rauhassa, emmekä saa edes sitä pirulaista tallattua hengiltä, vaikka se käytännössä pyörii tyrkyllä. Vaan jos me emme markkinoilla itse huolehtisi varkaan likvidoinnista, kyläläiset jälleen hyppäisivät auttamaan ja hoitaisivat teurastamisen. Mutta kun me ei haluta, että ketään tapetaan, vaikka he olisivat vieneet meiltä kännykän ja jotain shillinkejä. Siinähän sitten ei haluta.

Ja katseet toiseen suuntaan tästä tyttöjen makkarista, niin pysytään aisoissa

Tämän kuritustoimen edessä kun ei kuulemma kannata liiaksi seisoa. Jos tuo esille ettei halua, että varkaita rangaistaan, saattaa itse joutua kostotoimien kohteeksi. Mikäli joltakulta pöllitään täällä kana, (kanat maksavat täällä noin neljäsataa shillinkiä eli neljä euroa) ja tämä farmari saa tietää kuka on varkaudesta vastuussa, eikä tee asialle mitään väkivaltaista, kyläläiset saattavat tappaa farmarin. No niin, sillä lailla. Ja miksiköhän se farmari nyt pistetään hengiltä? Koska jos ei tapa varasta, antaa kaikille muille varkaille viestin, että varastaminen on okei, sitten kaikki alkavat varastaa. Tämä on yksi kaltevan pinnan argumenttien kehto koko paikka: Jos poikaoppilas katsoo tyttöoppilaiden puolella ja häntä ei rangaista siitä, niin hän raiskaa kaikki tytöt, näin on. Jos varasta ei tapa, kaikki varastavat. Koulussa saa kepistä ja markkinoilla tulee lynkatuksi (se että kyseessä olevat toimenpiteet ovat myös ILLEAGAL ei paljoa paina vaassa), mutta silti täällä aina vain joku lunttaa ja tänä sunnuntaina meitä kehotettiin pysymään kaukana markkinoista, koska on viljelijöiden palkkapäivä ja puolet jengistä ryöstetään markkinoiden kuhinassa. Joten ei tämä oman käden oikeudella toteutettava rangaistusmalli näyttäisi mitään kauhean hyvää hedelmää kantavan.

Take this illeagal walz

Millaisia lakeja täällä sitten seurataan? Ainakin siitä meille meuhkattiin ihan suu vaahdossa, ettei noin saa toimia, kun meinasimme juoda teetä ja kaljaa samalla istumalla ravintolassa, pitää valita, että kumpaa ny haluaa juoda, ei voi saada kaikkea. Niin ei saa toimia kerta kaikkiaan! Se on illeagal! Jos vastaa myöntävästi miehen kutsuun "haluaisitko vierailla kotonani?" on kuulemma kynnyksen ylittäessä astunut avioliiton satamaan. Kun meille Tallan kanssa tässä taannoin selvisi, että olemme avioeronneita, niin nyt on iloksemme selvinnyt, että olemme viime kuukausien aikana mennee naimisiin moneen otteeseen! Mazel tov! Myös siitä pidetään kiinni, että laissa lukee, ettei homoilla ole oikeuksia. Täällä ysäripoppi on kovassa huudossa, Spaissarien 2 Become 1 ja George Michaelin Careless Whisper saavat miehet opettajanhuoneessa huojumaan rivissä ja laulamaan mukana, silmät kaihoten katsellen jonnekin minne vain he yksin näkevät. Jostain kummallisesta syystä Westlife on suosikkien joukossa. En ole koskaan eläessäni puhunut näin paljon Westlifesta, enkä edes ole varma erotanko Westlifen kaikista niistä Boyzoneista ja muista viiden pennin Backstreet Boyseista. Westlife keskusteluissa on aina mukana yksi tietty käänne: "Se yksi jäsenhän on homo. Mitäs sille tehtiin kun se tuli kaapista?" Ei varmaan yhtään mitään. En tiedä Westlifesta tai sen homoista yhtään mitään. Jos se on homo, se on homo. Kaikki innokkaat Westlife-keskustelijat maiskuttavat suutaan paheksuen ja pyörittelevät päätään, hukassa ovat länsimaat, "it is illeagal you know". Yhtenä päivänä osallistuin myös absurdiin keskusteluun yhdessä opettajanhuoneessa, siitä että yhden opettajan maissintoimittaja oli joutunut putkaan. Hänen kaksi vaimoaan olivat kyllästyneet siihen, että mies ei peseytynyt, joten sitten poliisi oli tullut ensin kotiin uhittelemaan karhean pyyhkeen ja vesiämpärin kanssa, viskonut kylmää vettä miehen päälle, että tämä pääsisi eroon kylmän pesuveden pelostaan. Että peseydypä nyt. Mies ei ollut kuitenkaan pitänyt tapaa yllä, eikä ollut ilmestynyt hänen henkilökohtaisen hygieniansa seurantakäynneille poliisiasemalle, joten hänet oltiin otettu kahdeksi päiväksi putkaan. Aikuinen mies otettiin siis putkaan, koska hän ei käynyt suihkussa. Minua alkoi naurattaa ihan hulluna. Tämä on nyt se asia jota te valvotte tässä pölyn ja hien paratiisissa? Paskantärkeät poliisit, isot hatut päässään ja housut vedettyinä kainaloihin, ovat ihan ottaneet sitten asiakseen huolehtia, että TÄTÄ lakia seurataan? "No onhan ihmisen nyt pidettävä huolta itsestään! Ajattele miten kamalaa asua jonkun kanssa joka haisee pahalle?" Joo, fair point. No tässä meillä on nyt sitten ne asiat joissa moraalia valvotaan haukkana. Homous ja peseytyminen, tee ja bisse, sekä avioituminen.

Talla veti oppilaan mukanaan laittomuuksiin

Lakeja siis seurataan sillä tavalla kuin itselle sopii parhaiten. Meille laki on jotain absoluuttista, jotain mitä ei rikota ja jos rikotaan, niin sen tekee tietoisesti, tiedostaen toimivansa nyt väärin. Täällä lait ovat samassa linjassa sääntöjen, ohjeiden ja käyttäytymissääntöjen kanssa. Kaikkien seuraaminen ja rikkominen on yhtä yhdentekevää. Eräs ystäväni sanoi joskus, että säännöt toimivat kun kaikki seuraavat niitä (Suomi ja tyhjä autotie, jonka reunalla silti seison odottamassa, että valo vaihtuu vihreäksi. Minulla ihan oikeasti alkaa soimaan päässä BREAKING THE LAW BREAKING THE LAW jos kävelen punaisia päin tai en pistä turvavyötä kiinni) ja silloin kun kukaan ei seuraa sääntöjä (olen ollut yhden kerran autossa jossa oli turvavyö, Nairobiin asennetuista liikennevaloista uutisoitiin illalla, että ne ovat kaikkien aikojen turhin hankita, koska ketään ei kiinnosta punainen valo). Usein kun tappelen opettajien ja rehtoreiden kanssa oppilaiden ruumiillisesta kurittamisesta, joudun selventämään, että en ole sitä mieltä, ettei pitäisi olla sääntöjä ja niitä ei pitäisi seurata. Vastustan sitä lyömistä ja yksi syistä miksi vastustan lyömistä on se, että se on lainvastaista ja minä olen ehkä turhankin lainkuuliainen. En siis vastusta koulun sääntöjä, vaikka ne monasti hieman absurdeja korvaani ovatkin, en vastusta seurauksia huonosta käytöksestä. Mutta joskus olisi myös ehkä syytä katsoa onko syy säännössä tai säännöissä? Jos jotain sääntöä jatkuvasti rikotaan, voisiko ollakin niin, ettei vika ole rikkojassa, vaan typerässä säännössä? Luonnollisestikin opettajanhuone on selventänyt minulle, että säännöissähän ei ole sitten mitään vikaa.

Kenian perustuslaki on 90 prosenttisesti sama kuin Amerikan, tuon järkevien lakien luvatun maan, perustuslaki. Laki on kuulemma muodostettu aika vastaikää, mutta ehkä siihen olisi voinut osallistuttaa kenialaisia itseään mukaan. Nyt kukaan ei tiedä laista mitään, lain kunnioittamisesta nyt tuskin kannattaa lähteä puhumaankaan. Mikäli paikallisille on tärkeää, että tee ja kalja nautitaan eri kellonaikoina ja koulussa ei tanssita, niin ehkä niiden pitäisi olla ihan oikeita lakeja, ehkä niistä muodostuisin jokin rutiini sille, että toimitaan joidenkin sääntöjen mukaisesti. Nyt ne guidelinet, joiden sisällä toimitaan ovat väkivallan uhka tai vanhojen tapojen seuraaminen, ei oikein tekeminen tai yhdessä elämisen helpottaminen. Se on viidakon laki. Tämä on siis tilanne täällä meidän kylässämme, juoruja kuuluu, että kaupungeissa tilanne olisi toisenlainen ja laillakin erilainen rooli. Täällä säännöt, lait ja tavat ovat muodostaneet vain yhden iso laittomuuden möykyn, jolla ei ole yhtään mitään väliä, ellet sitten mene varastamaan kanaa tai tanssimaan katolla yöllä. Mutta maassa maan ja kylässä kylän tavalla, kieli keskellä suuta ja Harry Potterit piiloon, emmehän halua toistaa Jeanne D'Arcin kohtaloa.

Muistakaa käyttäytyä! Behave!

Alma ja Talla