Post-Election tunnelmia

Vaalit tulivat ja vaalit menivät, tytöt menivät Ugandaan ja palasivat takaisin Keniaan, kun oli sellainen tunnelma taas, että täällä ei seivästetä jengiä hengiltä vaalipäissään.

Paluumatkalla pysähdyimme Tallan kanssa Kisumussa ja ostimme yhteen kouluista mikroskoopin. Kulkiessamme kaupungilla rinkkoinemme, jäimme suustamme kiinni muutamienkin paikallisten kanssa. Kerroimme olleemme pakomatkalla ja olevamme iloisia, että vaalit sujuivat rauhallisesti. Kisumu on Railan kaupunki. Ihmiset nyökkäilivät. Vaalit menivät kyllä joo, oikein rauhallisesti menivät. "Olemme me oppineet vuodesta 2007, ei me enää tapella ja tapeta. There is calmness, but this is not peace."

Kun tulimme koululle, oppilaat naureskelivat meille. Oivallinen pakomatka tytöt. Ei täällä vaalien aikaan kukaan tapellut, mutta nyt sitten kyllä kannattaa olla silmät auki.

Vastoin pessimistisiä odotuksiani, vaalit toden totta sujuivat rauhallisesti. Vastoin optimistisia odotuksiani, Uhuru voitti presidenttiyden kertalaakista. Vai voittiko? Kuuluu puhetta laatikoista, jotka ovat täynnä ääniä. Kuuluu puhetta korruptiosta ja kuuluu puhetta äänien varastamisesta. Niin paljon on puhetta, että Raila vei jutun korkeimpaan oikeuteen ja muutaman viikon päästä saamme tuomion ja sitten tiedämme meneekö presidenttiys uudelleen äänestettäväksi.

Mitä tapahtuu sitten kun oikeuden tuomio tulee? Mitä tapahtuu jos tulee uusintaäänestys ja Raila häviää taas?

ODM:n ja Railan kannattajat vannovat rauhan nimiin, kukaan ei halua uusia vuoden 2007 tapahtumia. Ja minä, joka tässä viitekehyksessä nyt varmaan putoan sitten Railan ja ODM:n riveihin, huomaan yhtäkkiä toivovani, että Raila antaisi vain olla. Uskon reiluun peliin ja uskon demokratiaan, uskon muutokseen, mutta, MUTTA, nyt en vain enää jaksaisi tätä. Tiedän, että pyyhkeen heittäminen kehään nousee siitä tiedosta, että kohta minä lähden pois. Jos tulee uudet vaalit seurailen niitä joko Tansaniasta tai sitten Suomesta. Tämä kummallinen politricks-leikki ja heimoheilumiset ovat kohta minulle vain kaukainen muisto. Kohta voin elää maailmassa, jossa nämä leikit eivät vain ole yhtä julkeasti näkyvissä. Voin kääntää sivua ja ummistaa silmäni. Sitä minulla kai on vähän ikävä. Sitä, että voin olla huomaamatta ja tietämättä.

Olen miettinyt tässä aika paljon, että mitä presidentti sitten oikein tekee maalle, minä kun en politiikasta oikeasti juurikaan mitään ym. Uhuru ei nauti suurta suosiota länsimaiden puolelta, mutta Kiina taas on kyllä hyvinkin yhteistyökykyinen. Miksi Kenian vaalit kiinnostavat yhtään ketään Amerikassa ja Kiinassa? Ihmiset ottavat kantaa. Iso-Britannilla on mielipide, Amerikalla on mielipide, minulla on mielipide. Ei minulla ollut mielipidettä taannoisista Somalian vaaleista.

Maailma on ärsyttävä paikka. En henkilökohtaisesti pysty edes pelaamaan korttipelejä, joissa pitää taktikoida, koska minua alkaa ahdistaa juoniminen ja salailu, pelailu. Tällaisessa maailmassa minulla on hyvin huonot kortit pärjätä, koska minua ahdistaa ja ärsyttää niin paljon, että mieluummin menen pois, mieluummin heitän pyyhkeen kehään. Kenialla on markkina-arvoa maailmassa, siksi itse kullakin on mielipide Kenian vaaleista. Siksi juuri kellään ei ollut mielipidettä Somalian vaaleista.

Mitä presidentti sitten tekee maalle? Olimme juuri Ugandassa, jossa on ollut sama presidentti pidempään kuin minä olen ollut hengissä, ja minä olen jo aika vanha nainen. Voidaan siis puhua diktatuurista. Mutta ugandalaiset itse puhuvat hyvästä diktatuurista. Museveni on tuonut mukanaan vakautta Aminin ja muiden sankareiden repimään maahan. Uhurun valinnasta kuulee myös käytettävän ilmaisua diktatuuri. Valta pysyy samalla heimolla ja samalla suvulla vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. En usko, että Uhurulla on mitään annettavaa Kenialle. Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni. Toisaalta, en tiedä olisiko Railalla ollut yhtään sen enempää annettavaa. Asun nyt vain alueella, jolla Railaa kannatetaan. Ja kun katselen näitä ihmisiä, minusta tuntuu, että se mitä Railalla olisi annettavanaan, on toivo. Jos hänet valittaisiin, tämä peli, jonka pelaamiseen osallistuvat niin Euroopan, Amerikan kuin Aasiankin mantereet, joutuisi muuttamaan kurssiaan. Pelattaisiin hetken aikaan kortit avoimina. Ja tuskinpa sittenkään pelattaisiin. Ja taas ahdistaa. Tämän takia minä pelaan vain Mahjongia.

Niin tai näin, me olemme enää täällä vajaan kaksi viikkoa. Kahden viikon päästä lopetamme bloggaamisen. Menemme tuon kahden viikon jälkeen hetkeksi vielä rantalomailemaan ja pööpöilemään Tansaniaan ja sitten suuntaammekin takaisin kotiin. Varautukaa blogitäyteiseen kahteen viikkoon, vielä on paljon sanottavana!

Pus!

Alma ja Talla