Nya-Looks

Hidasta Dressman kävelyä

Vaurio ja Savikas käyvät nopeasti Nyagokianin alueen muotituulet läpi Pers-Looksin sun muiden innoittamana, vaikka netti ei jaksanutkaan avata koko sivua, joten en tiedä mistä on kyse, mutta paljon se näytti puhuttavan jengiä!

Suurimpina trendsettereinä tällä alueella toimivat UFF ja perinteet. Grungehenkisyys on läsnä lähes kaikkialla, hyvin resaista, repaleista ja reikäistä. Tomuisuutta unohtamatta. Ja mihin kukaan toimivaa vetoketjua tarvitsee?

Vaatteiden peseminen on tomusta huolimatta kuitenkin lähellä paikallisten sydämiä. Joka aamu alkaa pihalta kuulua lorinaa kun naapurinpojat siellä hakkaavat vaatteitaan puhtaiksi. Pesukoneita ei täällä harrasteta, Ariel- ja Omo- mainoksissakin pyykit veivataan puhtaaksi käsipelillä. Alman ja Tallan taidokkaissa käsissä tämä johti ensin siihen, että lähes kaikki valkoiset vaatteet ovat ruostetahraantuneita ja hieman myös lehmänkakassa, koska lehmät kävivät hakemassa vaatteemme kun emme sitä itse tehneet ja pyykkipojat olivat vielä visusti piilotettuina meiltä. Valkaisuainekäsittelyllä saimme vaatteemme a)ruostetahraisiksi, b)reikäisiksi. Mutta hei! Ainakin asusteiden puolesta soluttaudumme nyt siis jengiin.

Keikari Malak

Silitysrauta on täällä myös kovassa höngässä. Miesten kauluspaidoissa, noin kolme per naamari, prässit ovat paikallaan, tuli ukko sitten talosta tai savimajasta. Paidoissa, housuissa ja puvuntakeissa harrastetaan väljyyttä. Usein alueen tomuisuus tuo oman koomisen lisänsä, kun miehet pörhältävät paikalle tuhansine esittelyineen ja virallisuuksineen kallis puvuntakki kauttaaltaan tomussa. Miehet täällä tuntuvat panostavan pukeutumiseensa enemmän, kauluspaidat ovat hyvälaatuisia ja hyvännäköisiä. Puvuista en ymmärrä juuri mitään, muuta kuin, että eivät ole housut täällä yhtä tiukat kuin James Bondilla, mutta samannäköistä, hyvännäköistä kangasta näyttäisivät olevan. Naisilla toisaalta ei taida olla aikaa panostaa omaan pukeutumiseensa, koska kuten koulun pojat meille kertoivat, nainen tekee kotona kaiken, ja kaiken jälkeen ei ehkä värien yhteen sopiminen juuri kiinnosta.

Pojat on ottanut pukeutumisvaikutteita brittiläisestä sisäoppilaitoksesta.

Mitä mammat sitten laittavat päälleen? Napapaidat ja lyhyet hameet täällä voi unohtaa, mutta koska vaatteet käytetään todella loppuun sakka, niin kauan kun on rihman kiertämä, vaatteesta ei luovuta, saattaa silloin tällöin tyttösillä olla olkapäät ja selkä paljaana kun vetoketju ei enää yllä. Vaikka olemme varmaan yhdellä maailman värikkäimmistä mantereista, eivät paikalliset tunne värejä (eivät ainakaan osaa nimetä niitä). Toisaalta lapsien asusteista suurin osa on kokenut jonkinlaisen transformaation ja suurimman osan vaatteet ovat likaisen keltaisia/beigejä/harmaita/ruskeita(?), joten ymmärrettävää, ettei oikeaa termiä löydy.

Muodoilla täällä ei brassailla, vaikka afrikkalaiset miehet kuulemma rehevistä naisista pitävätkin. Naiset pukeutuvat pääsääntöisesti pitkään hameeseen, joka on ommeltu afrikkalaisesta kankaasta. Tähän pelloilla työskentelevät naiset lisäävät usein kauhtuneen t-paidan ja jos Luoja suo, niin rintaliivit. Liivittömyys voi olla melko pysäyttävä kokemus sellaiselle, joka ei ole tilanteeseen varautunut. Opettajattaret täällä tykkäävät käyttää löysiä fleecejä, jotka todella jättävät kaiken mielikuvituksen varaan. Mille nostamme hattua, sillä yhdenvertaisia tässä ollaan mieskollegoiden kanssa. Itse sitä kuitenkin joka aamu vetää ripsarit naamariin täällä, vaikka elää a)keskellä kylää, b)puhuu tasa-arvosta.

Kirkkopäivä on pukeutumisen juhlaa, silloin vedetään ykköset ylle. Ykköset liikkuvat puhtaasta t-paidasta pikkutyttöjen röyhelömekkoihin, jotka ovat kiiltävästä, liukkaasta kankaasta, mutta kuten jo mainittu, vetoketjut harvoin ovat toiminnassa. Aikuisilla naisilla saattaa olla päällään räätälöity kaksiosainen hame ja jakku/paita kombo. Merenneitohelma on suosiossa, ja puhvihihat. Stella aikoo viedä meidät ompelijalle ja kangaskauppaan jotta saamme paikalliseen tyyliin sopivat hepeneet. Yritin kyllä sanoa, että mulla on jo paikallisista kankaista ommellut mekot (KAIKKI HETI POHJOLANKADUN PÄÄTYYN KÄPYLÄSSÄ PARAS OMEPLIMO SIELTÄ LÖYTYY JA MAAILMAN KAUNEIN OMPELIJA VEERA VUORENTO), mutta se ei vielä riitä. Joten kohti puhvihihoja matkamme käy.

Tukkamuotia on naisten keskuudessa kahdenlaista, joko tukkaa on tai sitten sitä ei ole. Pää ajellaan, mikä onkin yksi vaatimuksista tyttöopiskelijoiden keskuudessa, jotta he keskittäytyisivät opiskeluun, eivätkä ulkonäköönsä. Myös lapsilla on lähes kauttalinjan tukka ajeltu päästä. Afroja täällä ei näy, vaan jos tukka kasvatetaan se vedetään joko leteille tai sitten se suoristetaan. Tämä tukansuoristaminen on ilmeisen vaivalloinen toimitus. Meidän suomalainen suora tukkamme herättää huokailuita ja kirkossa aina jossain vaiheessa kiinnostuneet kädet sivelevät takaraivoa.

Hattuja täällä näkyy lähinnä vanhempien miesten päässä, he harrastavat leveää, lerpattavaa lieriä. Naisilla päässä saattaa olla huivi, PIPO, ämpäri tai säkillinen teelehtiä. 

Koulu-univormujen aatteellinen tausta on ymmärtääkseni se, että ei vaatteiden puolesta voisi kertoa, että millainen on perheen taloudellinen tilanne. No voi sen kyllä koulu-univormujen perusteella kertoa, perheiden taloudellinen tilanne on huono. Lapset kulkevat resaisissa koulumekoissa, joiden vetoketjut eivät mene kiinni ja suurella osaa ylipäätään ole mitään koulupukua. Yläkoulun puolella univormut näyttävät kiertäneen muutamia sisarkertoja ja ajan hammas näkyy niissä. Tyttöjen hameiden vetoketjut menevät kiinni, jos menevät. Villapaidat niin tytöillä kuin pojillakin ovat kauhtuneita ja osittain purkautuneita. Kauluspaidoissa reikiä (katso alun grunge-tyyli) ja pienen emolisäyksen tuovat krakat kaulassa, joiden solmiminen suoritetaan vapaalla tyylillä.

Koska opettajuus on white-collar-job, ovat opettajilla kengät nahkaa. Olemme kuitenkin seisseet ylpeinä skeidaisissa Converseissamme, sillä tyttö voi lähteä Helsingistä, mutta ei Helsinki niin vähällä lähde tytöstä. Tennareiden suhteen olemme muutenkin vähemmistössä, sillä kenkäkaari paikallisilla kulkee nahkakengistä sitten flipfloppeihin ja siitä perinteiseen paljasjalkaisuuteen, joita erityisesti nuoriso ja lapset harrastavat. 

Osa väestöstä vetää myös takki päällä, joka säällä. Ihan sama onko viileä ilta vai keskipäivä ja kolmekymmentä astetta lämmintä. Toppatakit ja fleecet ovat kovaa huutoa. Mitä isompi, sen parempi. Erityisesti boda-bodakuskit tykkäävät pukeutua lämpimästi ja mikäs sen mukavampaa kuin kyydissä painautua vasten takkia, joka on päällä helteellä, mutta jota ei ole koskaan pesty. Voi tätä aromien maailmaa täällä!

Muutama ei-hipsteri, vaan itsenäinen pukeutuja Punavuoresta, olisi varmasti myös kateellinen paikallisten pettämättömästä mis-matchäyksen jalosta taidosta. Joskus on ihan joutunut henkeä vetämään, kun paikalle on pölähtänyt joku näistä koulun mister maneista, herroista, jossain aivan huikaisevassa asukokonaisuudessa, joka usein kruunataan lippalakilla. Valitettavasti nämä hetket ovat olleet niin hiljentäviä, ettemme ole edes kuvaa tajunneet ottaa.

Mainos-, bändi-, sarjakuva- ja elokuvapaidat ovat suurkulutuksessa, vaikka usein paidan suitsutuksen kohde onkin tuntematon kantajalleen. Onneksi olin itse varustautunut Leonardo DiCaprio paidallani (rakkaat terveiset Donna Sirenille epäilyksestä pakkauspäivänä) jolla pääsen jälleen kerran soluttautumaan paikalliseen meininkiin.

Leonardo for life

Huomaa sciense-takki!

Luulimme pitkään, että housuja ei saa täällä käyttää, mutta tämä oli kuulemma väärä tieto. Voimme siis kulkea housuissa, mikä oli Tallalle ilouutinen. Itse jätin housuni Suomeen, mutta ehkä menen tuonne suomistailiin vetelemään t-paidassa ja legginseissä. Emme me kyllä pahemmin ole housuja nähneet muuta kuin ukkeleiden päällä. Vaatteisiin ei sinänsä kiinnitetä huomiota, emme tosin ole kokeilleet mitä tapahtuisi jos vetästäs pihan poikki bikineissä. Jos jollakulla on hyvä vaatepäivä tai joku näyttää kivalta, sanotaan "You look smart". Samaa sanottiin kun laitoin rillit päähän. Höhöhöhö. Olemme kulkeneet täällä pitkissä hameissa ja mekoissa, itse olen kunnostautunut kuitenkin huomaamattani muutaman kerran cleavagen suhteen aika roimasti, muuten olemme koettaneet pukeutua siveästi ja neutraalisti. Kynsilakka, tukka ja tatuoinnit ja esim. vaikka ihonväri onneksi ovat sellaisia tekijöitä, että päät kääntyvät katsomaan perään minne menemmekin.

Pusuja, Alma ja Talla