YESU NI BWANA

Jeesus on Herra ja sen täällä kyllä näkee, kuulee ja huomaa. Oppitunnilla pyysin oppilaita pohtimaan, millaisia johtajia he olisivat. Noin 80 prosenttia vastasi olevansa hyvä johtaja, koska Jumala olisi tämän johtajuuden heille osoittanut ja heidän ohjenuoransa näin ollen olisi hänen Sanansa. Samalta aattelliselta pohjalta ponnistavat myös tämän maan poikkeuksellisen korruptoituneet poliittiset vaikuttajat. Jumalaa ei täällä pääse karkuun mihinkään, mutta perusrehdille suomalaiselle teologian opiskelijalle päänvaivaa aiheuttaa se, että nämä kirkasotsaiset toverimme täällä kuitenkin suuren osan ajasta käyttäytyvät tavalla, joka on suuressa ristiriidassa kristinuskon, sellaisena kuin me sen Tallan kanssa ymmärrämme, perussanoman kanssa. Alueen ihmiset ovat pääasiassa luterilaisia tai seitsemännen päivän adventisteja, joitakin herätysliikkeitä myös kuuluu olevan alueella. Joskus, tai aikalailla kokoajan, tuntuu siltä kuin emme edes jakaisi samaa uskontoa, vaikka olemme kuitenkin luterilaisia molemmat Tallan kanssa. 

Joka aamu alkaa sillä kun talonmiehemme Samuel tuo meille lämmintä vettä peseytymiseen ja vastalypsettyä maitoa. Joka aamu käymme myös saman keskustelun: "Good morning madame", Good morning Samuel, "It is indeed a beautiful morning, thank you Lord for letting us see it". Ennen syömistä ruokarukoillaan (btw Word ei edes tunnista tätä sanaa, vaihtoehdoiksi tarjottiin mm. ruokaruhoillaan, ruokarujoillaan ja ruokarunoillaan). Suomalaisina uskonnonopettajina olemme vallan kelpo yksilöitä, mutta täällä joudumme hikoilemaan ennen oppitunteja, sillä nuoriso osaa Raamattunsa ulkoa, eikä opetussuunnitelmassa mitään muuta sisältöä olekaan, kuin oppia mitä Raamatussa tapahtui ja kuinka tämä todistaa, että kaikessa on kyseessä Jumalan suuri pelastussuunnitelma. Kirkkohistoriaa ei tunneta, eksegetiikka aiheuttaa raivareita. Sunnuntaisin saamme muistutustekstiviestejä, että muistammehan nyt varmasti mennä kirkkoon. Jos väittelemme jostain asiasta, saamme vastaamme aina Raamatun. Raamattu on kuin natsikortti, sen jälkeen ei enää saa sanoa mitään. SE LUKEE RAAMATUSSA TAJUATKO EI TÄSTÄ TARVITSE TÄMÄN ENEMPÄÄ NYT JAUHAA. Matatuiden (minibussit, joihin periaatteessa mahtuu 14 matkustajaa, mutta ainakin viimeksi kyydissä oli lähemmäs 22, päälläni makasi kaksi naista ja Tallan jaloissa oli kana) etu- ja takalasit ovat täynnä YESU NI BWANA ja GOD'S POWER tarroja. Tien varrelta mieleeni on jäänyt aaltopeltinen kirkko, jossa ei ollut ikkunoita ja jonka seinässä luki REAL LIFE CHURCH. Kun olimme kipeänä pastori tuli kotiin rukoilemaan parantumisen puolesta. Perinteinen keskustelu, jonka käymme työmatkoillamme päättyy "kiitos kiitos, God bless". 

 

Olemme kiltisti käyneet kirkossa lähes joka sunnuntai. Tämä toimitus on aikalailla koko päivän keissi, sillä kirkko alkaa joskus kello 10.30-12.00 välillä, riippuen siitä, milloin papit kerkeävät paikalle ja milloin kirkko on täynnä. Kajareista pauhaa syntikkasaundia ja kirkkokuorot koostuvat äideistä, nuorista ja lapsista. Alttarilla on peltipurkit joissa on kukkia jos on. Sitten palvellaan Herraa kolmisen tuntia putkeen. Kyläkirkossa toimitus on kisiin kielellä, joten siellä olemme lähinnä antaneet lasten silitellä hiuksiamme ja ottaneet heistä valokuvia ja nousseet seisomaan samaan tahtiin kirkkokansan kanssa ja yhteisrukousten aikana olemme arponeet mikä rukous voisi olla kyseessä ja sitten olemme suomeksi palpattaneet sitä ja yleensä olemme huomanneet olevamme väärässä. Olemme myös koettaneet huudella AMEN kansan mukana, mutta yleensä olemme myöhästyneet sekunnin jollain osalla.

Olemme myös osallistuneet oppilaiden kirkkoon. Oppilaat kokokoontuvat sunnuntaisin yhteen luokkahuoneista. Ensimmäisellä kerrallamme luulimme, että tulimme paikalle myöhässä. Luokka oli tupaten täynnä oppilaita, jotka istuivat Raamatut käsissään ja huudahtelivat aamenta ja hallelujaa ja praise the Lordia kun joku yksittäinen oppilas seisoi luokan edessä lukemassa ja tulkkaamassa Raamattua. Ihanaa, oppilaat täällä saarnaavat toisilleen! Tällaista Raamatun tulkintaa ja uskon ja Raamatun liittämistä ja heijastelemista omaan elämään olisi ihana nähdä oppitunneillakin. Meidät istutettiin eturiviin. Jouduimme ensimmäisen tunnin aikana pyyhkimään kyyneleitä useampaan otteeseen, kun koulun poikakuoro pärähti yksi yllättäen luokan eteen ja lauloi niin täysiä ja täysiä sydämestä, aidosti ja kauniisti ja jammaili vielä sellaisena gospeljonona, että ei siinä voinut kuin olla iloinen, että pojat tykkäävät niin paljon Jumalasta. Toiminta oli toimituksessa hyvin vapaamuotoista. Joku kai toimi jonkinlaisena seremoniamestarina ja huikkaili reunalta, että kenellä olisi puhe valmiina ja mitä biisejä oli toivottu laulettavan. Jos tuli hiljainen hetki, joku oppilas vain marssi luokan eteen ja alkoi laulaa ja sitten muut oppilaat osallistuivat lauluun ja rummuttelivat pulpettejaan. Kahden tunnin jälkeen aloimme jo olemaan aika vessahätäisiä, mutta silloin vasta pappi pamahti paikalle. Vietimme siis vielä tunnin palvellen. Meidät myös nykäistiin yksi yllättäen sanomaan jotain rohkaisevaa kokeisiin valmistautuville koulun vanhimmille oppilaille. Talla tulevan pappina siunasi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, sitten länkytettiin jotain ja lopuksi laulettiin Tilkkutäkki kun ei muutakaan keksitty.

Kaikki joiden kanssa olemme täällä olleet tekemisissä ovat kristittyjä. Kaikki ovat myös kristittyjä oikein toden teolla, eivät mitenkään vähäsen sinne päin kristittyjä samalla tavalla kuin Suomessa joskus saattaa olla. Kuitenkin täällä jengi valehtelee päin näköä aina kuin mahdollista (esimerkiksi sata prosenttisesti naimisissa olevasta opettajanhuoneesta vain noin kolme miestä on maininnut vaimonsa), oppilaat varastelevat toisiltaan ja ihmiset eivät ole tasa-arvoisia suhteessa toisiinsa. Kirkosta erotetaan jos juo alkoholia tai harrastaa esiaviollista seksiä. Kävimme kaupungilla ja totesimme juoneemme kaljat. Aikuiset miehet juoksivat kuiskuttelemassa kaksi päivää, että minkä merkkinen olut ja olipas hyvä valinta ja supi supi. Koska olemme maininneet, että olemme molemmat asuneet avoliitossa entisten poikaystäviemme kanssa, kysellään meiltä mitä kummallisimpia asioita liittyen seksuaalisuuteemme. Niin hyvässä kuin pahassakin, kristittynä oleminen on täällä vastaus kaikkeen. Miksi sulla sitten ei ole kahta vaimoa? No en voi ottaa kahta vaimoa koska Raamattu. Mun mielestä oppilaiden lyöminen kepillä on väärin. NO RAAMATUSSA KYLLÄ. Miksi muka naista ei voi arvostaa? Se Eeva sen omenan söi. Omaan korvaan selitykset kalskahtavat tekopyhiltä, ulkokultaisilta ja kaksinaismoralistisilta.

Kaksinaismoralismin ohella on tietenkin myös toinen puoli. Nämä ihmiset todella tuntuvat rakastavan Jumalaa, mutta rakastaako Jumala näitä ihmisiä? Tiedän, että ilmaus on aika rankka. Mutta on se nyt kumma, ettei usko täällä horju. Täällä kohtaa ihmisiä, joilla ei ole varaa vaatteisiin. Telkkarissa mainostetaan käsisaippuaa sillä, että autetaan lapsia saavuttamaan viides syntymäpäivänsä. Me olemme eläneet nyt kuukauden ilman jääkaappia, ja jo se on joskus saanut uskon ja luottamuksen yhtään vittu mihinkään horjumaan. Toki sanoma on täällä sen verran tiukkaan istutettu, ettei sitä voikaan länsimaalaistuneisiin käsityksiin sellaisenaan verrata. Mutta kuitenkin itse olen aina allekirjoittanut sen, että usko, joka ei epäile, on kuollut usko. Mutta miksi sitä sitten epäilee? Ei ole mikään vuosituhannen tuorein ajatus, mutta onhan se niin, että kun kourassa on uusi iPhone, tulee kohdelluksi (lähestulkoon) samanarvoisena miesten kanssa ja hermoja raastaa lähinnä seuraavan päivän vaatevalinnat ja se kuinka kauan siellä yliopistossa nyt voisikaan maleksia, ennen kuin keksii mitä HALUAA OIKEASTI TEHDÄ, niin ei Jumalalla nyt kauhean suurta tilausta ole. Sitä niin tottunut saamaan haluamansa, että kun katsoo ihmisiä, joilla on elämässään todellista puutetta, mutta joilla usko on tiukassa, ajattelee vain, en minä jaksaisi uskoa, mihin minä uskoisin? 

Täällä Nyagokianissa on lähellä taloamme oppilaiden asuntolat. Toisin sanoen, tässä lähellä on pari suurta rakennusta, joissa on kerrossänkyjä rivissä ja peltilaatikoita tavaroille, jotka voi lukita, mutta joihin tavan takaa murtaudutaan. Asuntoloissa ei ole sähköjä, harvalla on ollut varaa hyttysverkkoon (ja nämä hyttyset sen kantamansa malarian lisäksi ovat hyvin kovaäänisiä). Silti joka ilta pimeästä asuntolasta kuuluu tasainen hurina, jota pitkään luulin jonkinlaiseksi jalkapalloon liittyväksi kannustusrallatukseksi. Poikien kuoro siellä harjoittelee pimeässä asuntolassa, on top of their voices. AMEN.

Viimeiset tulevat ensimmäisenä.

Siunausta! Alma ja Talla