ALMAN REGGAEKEITTIÖ

Kun tulimme kylään, näimme nälkää muutaman viikon, koska emme osanneet käyttää "keittiötämme". Sittemmin olemme oppineet maan tavoille ja nykyään valmistamme mitä maittavimpia aterioita, niin suurella trangiallamme, kuin rautapytyllämme jikolla. Keittiönatsina olen ottanut keittiömestarin paikan ja Talla on osoittautunut erinomaiseksi tiskaajaksi ja seuraneidiksi kokkaillessa. Iltamme ovat nyt puoli vuotta muodostuneet samalla kaavalla, kuuden aikaan laitamme hiilet jikoon ja paperit tulipesään. Sitten vuoroissa heilutamme läpyskää, jolla saamme jikon syttymään. Jos on hyvä päivä, on yhden stidin jiko, jos on paha päivä, jompikumpi itkee ja huutaa solvauksia milloin millekin (kerran jikoa sytyttäessä meitä tuijotti noin kymmenen lasta ja Talla huusi minulle suomeksi "Miten sanotaan swahiliksi "painukaa vittuun"). Kylän lakeja ovatkin, että mikäli ei tule kokatessa palohaavaa tai hermoromahdusta, niin ei sitä voi kokkaamiseksi laskea. Koko puolen vuoden ajan olen myös saanut maanisia onnellisuusaaltoja kun olen saanut somistaa tyhjistä purkeista itselleni purkkeja, joissa on itse väsäämäni etiketit. Sairasta

Koska ugali ei meitä ole missään vaiheessa voittanut puolelleen, olemme koostaneet keittiöön ihan oman staple food keräelmämme. Pääasiassa me syödään papuja tai linssejä ja riisiä. Vastoin tahtoamme syömme aikalailla pelkkää luomua ja olemme kasvissyöjiä. Kompensoimme tätä ylemmyyttä olemalla aina muuten ihan hanurista ihmisinä. Kiitos innovatiivisten luonteidemme, olemme onnistuneet kasaamaan aika mahtavan menun, joka tosin perustuu aina samalle kaavalle, mutta silti. Lähtökohtaisesti papuja tai linssejä laitetaan aina kahvikupillinen ja se onkin sitten ainoa mitta jonka osaan antaa ja jolla on mitään väliä. Koska kaikki muu ruoka kylässä on mautonta, vannomme chilin nimeen.

MEGADARRA eli linssimönssi

Edellisenä iltana on aloitettava valmistelut megadarraa varten. On päätettävä, että minkä värisiä linssejä megadarraan laitetaan ja sitten ne linssit, joko punaiset tai vihreät, laitetaan likoamaan. 

Kuten kaikki ruokamme nykyään, myös megadarra valmistetaan melkein loppuun palaneen kynttilän kainossa valossa, koska keittiön kattovalo, joka oli tarkoitus asentaa syyskuussa, on vielä vaiheessa. Meillä on käytössämme kuusi SUFRIAA, eli jonkinlaista kattilaa, kaksi pientä, yksi keksikokoinen, kaksi isoa ja yksi jossa on reikä. Tämä on tärkeää, koska jos valmistaa jotain muuta kuin mönssiä, on sufrioiden kanssa kikkailtava, koska pienet ja reiällinen sopivat kanneksi keskikokoiseen, mutta isoon käy kanneksi vain toinen iso tai keskikokoinen. Erityisesti aikoina joina keitimme juomavettä tämä tuotti päänvaivaa. Sittemmin siirryimme hanaveteen ja matokuureihin.Valitsemme siis keskikokoisen sufrian megadarraa ja muita mönssejä varten. 

Pilkotaan kolme tai neljä tomaattia ja pari sipulia ja heitetään ne sufriaan. Mikäli on porkkanaa niin laitetaan porkkanaa, yleensä porkkanaa ei ole koska porkkana on niin kallista. Joskus megadarraa on höystetty myös paprikalla. Sitten pilkotaan kaksi chiliä. Heitetään perään currya, masalamaustetta, paprikamaustetta, suolaa, jeeraa, mustaa pippuria ja öljyä, kaikki tämä tehdään aikalailla sokkona ja näppituntumalla. 

Sitten kun jiko ei enää savuta liian pahasti, sen voi tuoda sisään ja sitten istutaan odottamaan, että sufria kuumenee. Hetken aikaa pyöritellään tomaattia ja sipulia mausteissa ja kun sihisee, niin heitetään liotetut linssit perään. Pyöräytellään pari kertaa ja sitten viskataan perään vettä. Tässä vaiheessa saattaa tulla jännät paikat jos ei ole laittanut vettä kannuun ja vettä ei tule hanasta. Silloin on juostava hakemaan vettä jostain ja jos ei ajattele asiaa loppuun astia ja siirrä sitä sufriaa pois hiilien pääältä, niin sitten ne linssit palaa pohjaan.

No, kun ne vedet on laitettu niin antaa mönssin kiehua jonkun varmaan tunnin, yhden kerran yleensä pitää käydä lisäämässä hiiliä välissä. Sitten pistetään pari kourallista riisiä perään, annetaan kiehua 15-20 minuuttia ja sitten se on valmista. Syödään avokadon kanssa.

PAPUBURGERIT

Tämä on koko illan projekti. Jiko pitää sytyttää joskus viiden aikaan ja papuja kannattaa liottaa ainakin muutama tunti, mieluiten yön yli. 

Ensin keitetään papuja pari tuntia. On tärkeää muistaa käydä lisäämässä hiiliä, sillä mikään ei ärsytä niin paljon kuin hiipuva jiko siinä vaiheessa kun pitäisi ihan paistamalla paistaa niitä pihvejä.

Papuja keitetään pienessä sufriassa, keskikokoiseen pilkotaan tomaattia ja sipulia ja chiliä. Sitten kanamasalamaustetta, currya, jeeraa, chiliä, pippuria, suolaa ja inkivääriä. Kun pavut ovat kiehuneet kaadetaan vedet pois ja Talla murskaa pavut haarukalla mössöksi. Tällä välin lämpätään tomaatit ja sipulit. Heitetään papumössö sekaan, sekoitetaan niin että on kaikki samanväristä. Annetaan jäähtyä.

Sillä välin kun mössö jäähtyy niin paahdetaan leipää pannulla. Tässä vaiheessa se ärsyttää, jos se jiko on päässyt hiipumaan. Leivänpaahdin on ihana, ihana, keksintö.

Kun mössö on hieman jäähtynyt laitetaan sekaan jauhoja ja pari munaa. Sitten taas sekoitetaan. Sitten laitetaan pannulle öljyä ja papupihvitakinat siihen. Sitten sen sufrian jossa on reikä voi laittaa kanneksi. Kun pihvit paistuvat voi paahdetuille ja jo jäähtyneille leiville heittää ketsuppia ja raakaa sipulia ja avokadoa. Pihvejä paistetaan pieni ikuisuus ja menetetään usko elämään kun joka toinen pihvi hajoaa kappaleiksi, eikä silti ole käynyt mielessäkään muokata taikinareseptiä.

 

Kaikki tämä kuitenkin muuttuu hyväksi kun naaman edessä on papuburgeri, puolikas avokado ja läppäriltä voi katsoa Everwoodia.

AVOKADOPASTA

Koska meillä ei ole jääkaappia, tällä ei ole mitään tekemistä sen Suomen juustotäyteisen da avokadopastan kanssa. Joskus hyvinä aikoina meillä oli vielä Happy Cow sulatejuustoa jota laitoimme yhden kolmiollisen pastan sekaan, mutta ne ajat ovat jo takana.

Mutta meidän avokadopasta on ihan törkeen hyvää ja nopeata verrattuna kaikkiin muihin ruokiimme, joiden valmistamiseen menee keskimääri kolme tuntia aina.

Ensi keitetään pastaa niin monelle syöjälle kuin syöjiä on. Eli yleensä kahdelle ja joskus kolmelle.

Sitten pilkotaan suureen sufriaan chiliä, tomaattia, sipulia ja jos on muita vihanneksia niin niitä kanssa. Cashewpähkinöitä myös. Sama setti mausteita kuin kaikkeen muuhunkin, mutta hieman kevyemmällä kädellä, koska ei ole papuja tai linssejä imemässä överöintichilejä itseensä. Annetaan porista joku kymmenen minuuttia ja heitetään pastat perään. Sitten haljotaan avokadojen koosta riippuen muutama avokado, vedetään veitsellä siksakkia ja lusikalla kaavitaan pastan sekaan, sekoitetaan antaumuksella, otetaan pois jikolta melkein heti ja syödään pois.

BANAANILETUT

No lettuja mut laitetaan muussattua banaania siihen taikinaan ja maito tulee lehmästä. Sitten naama hajoaa kun paistetaan ja jiko ei koskaan ole silloin kuuma. Letut syödään ananaksen, passionhedelmien, sokerin ja hillon kanssa. Ne parantaa pahan päivän.

Alman reggaekeittiössä toimitaan hiilten ehdoilla. Kokkaaminen tapahtuu tasan siihen tahtiin ja siinä lämpötilassa kuin mihin jiko minäkin iltana venyy. Reggaekeittiössä on myös kasvettu ihmisenä. Syksyllä istuimme Tallan kanssa jikon ympärillä ja odotimme, että vesi alkaa kiehumaan. Noin kolmen kuukauden jälkeen tajusimme, että jos sen sufrian päälle laittaa sen reiällisen sufrian kanneksi, niin se vesi alkaa kiehumaan nopeammin. Mutta veden kiehumisen odottelemisesta muodostui meille tärkeä hetki. Siinä on purettu päivän ja koko elämän ilot ja surut. Olimme ihan paniikissa kun meille ehdotettiin, että joku tekisi jatkossa meidän ruokamme. Se ei käy, koska Alman reggaekeittiö on kodin sydän.

Bon appetit!

Alma ja Talla