Isä, hengitä!

HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ! Olemme olleet täällä toista kuukautta ja toisinaan koti-ikävä painaa. Erityisen paljon olemme Tallan kanssa täällä puhuneet isistämme, koska olemme molemmat isän tyttöjä ja isämme taitavat myös olla tyttöjensä isiä. Molempien isiä hermostutti ennakkoon se, että me esikoistyttäret pakkasimme laukkumme ja lähdimme tänne Keniaan palloilemaan. Tämä hermostuneisuus on aiheuttanut joitain koomisuuteen kallellaan olevia mielenilmauksia. Isiä on tainnut hieman hermostuttaa tyttärien puuhailut nyt kun olemme täällä, kaukana kotoa. Tässä tulee nyt julkinen rakkaudentunnustus ja -osoitus maailman parhaimmille isillemme!

Hän on tuleva isä, ei merirosvo

VÄKIVALTAA, ASEITA, MINUN AINOA TYTTÄRENI, AFRIKASSA ON VAARALLISTA, ULKOMINISTERIÖN SIVUILLA SANOTTIIN ETTÄ, RAISKAUS, KIDNAPPAUS, MERIROSVOT, SOMALIA, tässä otteita isäni saamasta pienimuotoisesta hermoromahduksesta muutamaa päivää ennen lähtöämme tänne. Veljenikin, joka oli tainnut kuulla tästä pillastumisesta ensimmäisen version ennen minua, aloitti puhelunsa minulle (huvittuneena) sanomalla, että kuulitko jo, että miehet tapetaan ja naiset raiskataan, hyvää matkaa! Koska myös itse olin lukenut nuo sivut ja toki miettinyt kaikkia vaaroja vastasin vain, että jos kuolen, niin sitten vissiin kuolen, sille ei oikein voi mitään sitten. Tämä ei ole hyvä vastaus, jos tarkoituksena on rauhoitella isää.

Kun sairastuimme täällä ensi kertaa ja Talla kamppaili mätäpaiseensa kanssa hän pohdiskeli, että laittaakohan isä hänet lentokoneeseen ja lennättää koti-Suomeen hoidettavaksi. Sanoin, että ei isäsi varmaan sellaiseen kykene, kun me olemme täällä Keniassa ja isäsi on Suomessa. Talla tuijotti minua vakavana, kyllä isä pystyy.

Työtovereitamme huvitti ajatus siitä, että jättäisimme miehen, joka lyö.  Kun isäni kuuli, että vaimonhakkaus on työtovereistani huvittava ajatus, meinasi hän tulla linjoja pitkin paikalle ojentamaan. Kuittasimmekin Tallan kanssa toisistamme tietämättä ukkojen hihittelyt sanomalla, että se, että me jättäisimme tuon lyövän miehen varmaan olisi sen miehen pienin ongelma. Se oven takana huppu päässä ja vasara kourassa odotteleva isä sen sijaan saattaisi aiheuttaa suurempia pulmia elämässä.

Parental lovea pellolla

Yhtenä päivänä olimme matatussa ja viereemme istui mies, jolla oli pieni lapsi sylissään. Ihastelimme kaunista lasta ja mies ihasteli kauniita meitä. Muut matkustajat sitten kysyivät, että onko meillä Suomessa tuota. Perinteiseen tapaan, emme ymmärtäneet, mistä puhuttiin ja mikä oli kysymys. Niin onko meillä mitä? No tuota tuossa, parental love. Onko teillä Suomessa isiä, jotka rakastavat lapsiaan? Rakastavatko teidän isät teitä? Suupielet nykien vastasimme, että joo, kyllä meidän isät meitä rakastaa. Matkustajat vielä varmistelivat, ihanko nyt varmasti rakastavat, vaikka olette tyttäriä vain? ERITYISESTI KYLLÄ, koska olemme tyttäriä. No onko se sitten yhteiskunnankin puolesta ihan okei? Ai se, että isät rakastaa lapsiaan? Joo, se on ihan yhteiskunnallisellakin tasolla ihan okei. 

Vaikka paikallisilla miehillä takaraivossa häilyykin pieni pelko Alman ja Tallan isistä, jotka vasaroineen kostavat, jos tytöille aiheutetaan minkään muotoista mielipahaa, pidetään meidän isejä hieman nössöinä täällä. Tallalla on vain siskoja, mikä tarkoittaa täällä, että nyt pitäisi pikaisesti käydä ostamassa se poikalapsi tai ottaa toinen vaimo, sillä muutoin ei ole perijää shamballe ja muille maille. Huoli Tallan isästä on siis kova, eikä tilannetta varsinaisesti auta, että Talla sanoo, että heidän koiransa on kuitenkin poika, vähän niin kuin velipoika. Olemme kertoneet molemmat, että isämme ovat perheidemme pääkokkeja. Miehet kyselevät aina, että no mitä te sitten teette, kun isä kokkaa? No me istutaan keittiössä ja jutellaan sille, tai ollaan jossain muualla, tekemässä jotain muuta. Paikalliset pyörittelevät päätään, te ette kyllä sitten yhtään kunnioita isiänne. Kyllä me kunnioitetaan. Vai niin, me ollaan kyllä huolissamme eurooppalaisista miehistä.

Pojat on iha et WHO'S YOUR DADDY?

Nuorin veljeni on minua neljätoista vuotta nuorempi, eli vielä alakoululainen. Ajatus hänestä kulkemassa edes Alepaan yksin saa sydämeni pamppailemaan huolesta PÄRJÄÄKÖ SE YKSIN NIIN PITKÄN MATKAN, SE ON KUULKAA VAARALLINEN MAAILMA ULKONA TUOLLA. Joten hieman nolottaa, että on tullut hymähdeltyä huolestuneille isille. Me olemme ihan kauhean kaukana Suomesta, kodista. Matkaa tänne on paljon enemmän kuin kolmetoista tuntia lentokoneessa. Olemme täällä vieraassa kulttuurissa, puhumme kokoajan vierailla kielillä, olemme jatkuvasti uuden äärellä, työskentelemme alkeellisissa oloissa ja vastustuskykyämme todella koetellaan. Meidän ympärillämme pyörii kokoajan miehiä, joilla varmaan on jotain muutakin mielessä kuin syvällinen keskustelu Obaman uudelleenvalinnasta. Isiemme hassusti puettu huoli on saanut meidät täällä naureskelemaan heille hyväntahoisesti, höpsö isä, senkin höppänä, minähän olen aikuinen nainen, osaan kyllä pitää itsestäni huolen. Muistan aina kun eräs työkaverini, minua vanhempi mies sanoi joskus, että häntä pelottaa se, että hänen tyttärensä kasvaa. Kun hän katselee millaisia miehet ovat, millainen maailma on. Miten hän voi suojella tyttöä kaikelta, kun emme me tyttäret anna isiemme suojella. Sydämestä ottaa kun mietin isiämme, parental lovensa kanssa, ja sitten mietin meitä täällä. Millaiseen kädettömyyden tilanteeseen olemme isämme laittaneet. Tiedän, että isäni tulee vaikka seinästä läpi pelastaakseen minut (kerran isä tuli bussipysäkille vastaan vasara hihaan piilkotettuna, siis niinkun for real VASARA, se ei ole läppä, kun kaverini oli soittanut, että bussissa oli joku ällöttävä mies, joka lähenteli minua ja minulla oli akku loppu. Saman vasaran kanssa isä lähti jahtaamaan itsensäpaljastajaa joka sai minut itkemään, kun olin teini). Mutta jos tytär rakentaa liian monta seinää, ei isä ehkä ehdi kaikista läpi apinanraivolla ja vasaralla hakatenkaan. Niinhän tässä elämässä käy, me lähdemme pois kotoa ja otamme riskejä, joko menemällä Alepaan tai sitten matkustamalla maailman toiselle puolen (ja laulamme pap-pa-da-du-pa-pap-pa-pa-du-da-dam-daa). Joten ei kai tässä voi muuta tehdä, kuin hengittää, puristaa sitä vasaran vartta, ja luottaa siihen, että me olemme tarpeeksi kykeneviä kulkemaan itsenäisesti tässä maailmassa. Isä, hengitä. Tallan isä, hengitä.

Talla hengaa tulevien faijojen kanssa, päästään kuulemma häihin myös

Talla esitteli juuri minulle keittiökalusteitaan, jotka oli saanut lahjaksi syntymäpäivänään, ja jotka odottavat Suomessa. Tallan isä oli lähettänyt kuvat pöydästä, tuoleista ja palleista. Tallalla kiilsi silmissä pieni kyynel kun hän katsoi kuvaa, jonka kuvateksti oli PALLIT.

Kun lähdin lukion jälkeen au pairiksi Brysseliin sain isältäni sähköpostia. Isi kertoi, että kotona kaikki on hyvin. Suora lainaus tästä neljän lauseen sähköpostista "Ostin uuden auton, Toytota Corolla. Terveisin, ISI. P.S. Iso ikävä." Kun minulta saman vuoden aikana loppuivat rahat ja englantilais-saksalainen sukkahousuhevari poikaystävä jätti tekstarilla, ja itkin tätä KAIKKI MENEE PIELEEN-turhaumaa isille puhelimessa, sain viestin puoli tuntia myöhemmin: "Tililläsi on kaksisataa euroa". Täällä ollessani olen saanut isältä viestin, jossa hän kysyi paistaako se aurinko Afrikassa. Isäni osaa ilmaista itseään hyvinkin monisyisesti myös, mikä ei ehkä näistä viesteistä välity. Mutta näistä viesteistä, Toytoa Corollasta, kahdesta sadasta eurosta vuonna 2006 ja Afrikan auringosta, niistä välittyy minulle jotain muuta. Näissä viesteissä kuuluu se, että isi on isi, isi rakastaa. Facebookin lähetyssaarnajahenkistä profiilikuvaani isäni kommentoi sanomalla, ettei voisi olla lapsestaan ylpeämpi. Ylpeä isä herkisti virtuaalimaailmassa useat ystävänikin kyyneliin.  Isämies, josta en voisi olla ylpeämpi!

Kylän tehokkain isämies

Isät, kiitos kun olette isiämme! Ihanaa isänpäivää teille ja kaikille muillekin iseille!

Pusuja, isien tytöt, Alma ja Talla