CRIBS

Taskulamppu ja veitsi nukkuvien neitojen turvana

Kuten jo mainittu asumuksemme on ehkä hieman raadollisempi kuin mihin olimme varautuneet, mutta kyllä täällä hengissä säilyy. Muutama ötökkä saattaa tosin pudota nukkuessa henkitorveen ja tämän pimeyden ja äänimaailman jälkeen emme enää koskaan pelkää mitään. Ensimmäisenä yönämme olimme niin vainoharhaisia ulkoa kuuluvista äänistä, että Talla hieman kyynelehti, nauhoitimme videokameralle viimeiset tervehdyksemme, soitimme keskellä yötä Chiefille, joka on oma poliisimme ja taskulampun turvin keittiöveitsen kanssa lähdimme ulko-ovelle uhmaamaan vaaraa, joka oli ulkona käyskennellyt lehmä ja tuulen pudottamat lehdet peltikatolla.

Tervetuloa siis meidän "kolme huonetta ja keittiö" asuntoomme. Tiilitalo, uloskäynti myös takapihalle, kaikilla pihamaillamme on lehmiä ja joskus sonnikin. Taloudessa on antenni. Sähköt toimivat kun toimivat. Keittiövarustus kuuluu hintaan. Katto viimeistelemätön. Ovet lukitaan sisältä ja ulkoa munalukolla. Roskat kerätään kasaan pihalle, odotetaan että eläimet käyvät syömässä biojätteen ja loput poltetaan kun siltä tuntuu tai annetaan tuulen viedä muiden huoleksi.

 Yksi huoneista on toistaiseksi vielä lukittu, joten emme tiedä mikä on toisen makuuhuoneen tila. Emme myöskään ole varmoja uskallammeko vielä hetkeen nukkua eri huoneissa. Muutenkin, toinen makuuhuone saatetaan päätökseen kuulemma huomenna, näin meille kerrottiin perjantaina. Huomenna on tässä taloudessa eniten käytössä ollut aikamääre, toistaiseksi kaikki on tapahtuva huomenna, mutta huomista ei ole vielä näkynyt.

Olohuone poikkeuksellisesti tyhjänä naapureista ja lapsista

Lähdetään liikkeelle olohuoneestamme, johon pääsee pääovestamme. Olohuoneessamme on sohva ja kaksi nojatuolia, sohvapöytä ja telkkarikin. Riippuen antennista ja televisiojohdostamme, joka on tällä hetkellä katki, mutta kuulemma korjataan huomenna, voi telkkaria katsoa. Olohuoneeseen tunnelmaa luo usein värisevä kattolamppumme. Ikkunat aukeavat kahteen suuntaan ja ikkunaraudat toimivat sateella pyykkinaruna.

Tunnelmalliset hyttysverkot ja remonttiromantiikkaa

Makuuhuoneessamme on kaksi sänkyä ja ostamamme hyttysverkot. Juuri muuta huoneessa ei ole. Rakenteilla näyttää olevan jonkinlainen komero, joka kuulemma rakennetaan loppuun huomenna. Vaatteemme tungimme muutamiin muovisiin laatikoihin, joita kävimme hankkimassa. Ikkunaverhonnaulat palvelevat  takinnauloina. Kattovalo toimii ja meillä on huoneessamme myös pistorasia, joten ehkä hommaamme jatkojohdon ja yölampun jonain päivänä. Sitä ennen vetelemme otsalampuissamme iltalukemisemme.

Kiitti renkaasta

Vessa + kylpyhuone on minimalistinen. Sieltä löytyy vessanpönttö ilman kantta ja suihku joka ei toimi. Peseydymme siis hanasta, josta vettä tulee ihan hyvällä paineella ja käytämme ämpäreitä. Suomalaisen ulkosaunan tunnelmissa siis vedellään, meillä vain ei ole sitä kuumaa vettä blandattavaksi kylmään. Hana myös uusittiin ihan vasta, sillä entinen hana räjähti käsiimme kesken peseytymisen. Vettä suihkusi kohti kattoa, joten lienee hyvä, ettei täällä ole kattopaneeleita kasteltavaksi. Hana jäi kouraamme ja yritimme säätää vettä ämpäreillä ulos, ettemme aiheuttaisi vesivahinkoa. Soitimme rehtorille joka soitti yövahdille joka saapui paikalle kirveen kanssa hilpeässä hiprakassa. Yövahti koetti paikata tilanteen laittamalla rikkinäisen hanan päälle muovipussin. Yllättäen tämä ei toiminut, mutta hurraa kyläyhteisö! Alle puolessa tunnissa asunnossamme oli yövahdin lisäksi toinen humalainen, mutta hilpeä kaveri, jolla oli saha, sekä yövahdin veli, joka ei ollut humalassa, mutta sattui olemaan putkimies. Kaikki kolme miestä ahtautuivat vessaamme ja puuhailivat sillä hetken, ottivat koko hanan irti, lähtivät karavaanina pois ja saapuivat hetken päästä uuden hanan kanssa. Joten nyt meillä on tuliterä hana ja suihkukin kuulemma korjataan huomenna. Mikäli vessa lakkaa toimimasta on takapihallamme käynti ulkohuussiin, joka on edellä mainittuakin minimalistisempi - kolme koppia, kolme reikää maassa.

Huomaa hot pot!

Keittiöstämme löytyy hana ja tiskiallas. Sen lisäksi keittiössämme on matala pöytä ja jonkinlaisia rautaisia pyttyjä, joilla kuulemma voimme tehdä ruokaa. Emme ole koskaan käyttäneet moisia pyttyjä, jonkinlainen grillaustunnelma niihin liittynee, koska hiilestä on ollut nyt puhetta. Saimme käyttöömme myös jättikokoisen trangian, jolla pärjäämme ihan mukavasti. Olemme joka aamu hakeneet aamumaidot lehmästä (emme tosin ole vielä itse päässeet lypsämään, mutta kuulemma saamme kokeilla sitä huomenna)  ja sitten ylikeittäneet ne kaasukeittimellämme. Keittiön vieressä on myös takalta näyttävä tulisija, mutta emme tiedä vielä voiko sitä käyttää asunnon lämmittämiseen. Ja kyllä, yöt täällä ovat kylmiä ja täällä sadekausi näkyy ja kuuluu.

Kodistamme löytyy myös monia tarpeellisia tarvikkeita. Yhtenä niistä silitysrauta. Olemme myös päässeet nyrkkipyykkauksen makuun. Voi olla että kun pääsemme työnteon makuun (kuulemma huomenna), niin olemme nyrkkipyykkien, avokadojen pudotteluiden, kyykkismiskokkaamisen, ylämäkeen käveltävän kolmen kilometrin työmatkamme (toisin vain muutaman kerran viikossa kipuamme tuon koulun luo) ja opettamisen jälkeen aika kuitteja ja pian emme kerkeä kaivata nopeaa nettiä ja toimivaa antennipiuhaa. Meillä on myös "heater", rautamöllykkä, jonka upotetaan kannuun ja laitetaan johdosta seinään kiinni. Näin siis kun haluamme teetä. Maito- ja lehmäkuvio onkin jo selvennetty tuossa yllä. Jengin, ja nyt myös meidän, aamu- ja iltapalana täällä toimii täysmaitoon keitetty tee jossa on noin viisi lusikallista sokeria per kuppi. Saimme tosin synninpäästön ja meidän ei kuulemma tarvitse juoda seitsemään kuppia tuota sokerilientä päivässä. Meillä on myös muutama taskulamppu ja lyhty sähkökatkoksia varten.

Eva tuli moikkaamaan

Asumme opettajien asuntolan vieressä, meidän asuntomme on ollut rehtorin käytössä, mutta saimme sen nyt meille kahdelle. Muun muassa kirjatonhoitaja- Jospeh, sekä Charles, joka on yksi kymmenestä matikkamaikoista, ovat naapureitamme. Opettajien asuntolat on rajattu koulunpihasta pensasaidalla. Koulun alueella on ympärivuorokautinen vartiointi ja maailman suloisimmat talonmies ja portinvartijat. No,  olemme varmaan alueen päheimmässä kämpässä, mutta en tiedä asuuko kukaan Suomessa tällaisissa oloissa. Tiedämme tämän olevan väliaikaista, vaikka kyläläiset toivovat meidän jäävän tänne ikuisuudeksi, ja tieto väliaikaisuudesta saa tämän olemaan tällainen kasvunpaikka, karaistumista. Kun purimme tavaroitamme muovilaatikoihin, tasaisin aikavälein aloimme nauraa aivan hervottomina, koska sen verran absurdilta tuntuu, että tämä on nyt minun kotini, tähän minä nyt sitten asetun olemaan.

Meillä ei ole peiliä. Seuraavan puoli vuotta elämme niin että meillä on vain käsipeilit käytössämme. Kuten sanottu, täältä palaa puolen vuoden päästä hyvin erilaiset Alma ja Talla.

Kotoisin tunnelmin, Alma ja Talla