Veljeilyä terroristien kanssa ja rahat poliiseille, nyt voisi lähteä jo vetää täältä Nairobista

Asia joka täällä Keniassa on alkanut potuttamaan todella paljon heti kun olemme tänne päässeet on se, että meissä nähdään raha. Ihonvärimme sanoo: RAHAA.

Tänään lähdimme Tallan kanssa Nairobiin kävelylle, hommaamaan joitain asioita joita tarvitsemme vielä matkallamme. Pieni lompakko, pieni laukku, swahilin oppikirjat, kivaa kivaa. Meillä oli jo oikein hyvä fiilis tästä Nairobista, mutta se ei kauaa kestänyt. Kuljimme kadulla ja vastailimme ja nyökkäilimme ihmisille jotka tervehtivät ja hudahtelivat meille. "Kairbu!", "Jambo!", "Oo, beautiful!". Tinkaamiseen olimme toki varautuneet, kuuluu täällä tapoihin muutenkin. Ja juuri nyt ketuttaa, etten vain ostanut tuota lompakkoa jäätävllä ylihinnalla, mielummin olisi nekin rahat voinut antaa niille kauppiaille.

City Market

Tässä näpsimme kuvia kadulta
 ja sitten aloitimme terroristitoimintamme

Istahdimme juomaan kahvit ja pöytäämme tuli mies joka kertoi surullisen tarinansa: Hän on zimbabwelainen maisteriopiskelija, jonka yliopistoon presidentti/diktaattori Mugaben armeija tunkeutui ja tappoi 75 opiskelijaa. Hän pääsi pakenemaan norjalaisen vierailevan professorin kyydissä ja on nyt sitten päässyt erinäisten mutkien kautta muutaman opiskelijatoverinsa kanssa Nairobiin ja saanut vain kolmen ja puolen viikon viisumin, joka yllättäen raukeaa juuri tänään! No, eikö olisi mukava auttaa elävää zimbabwelaista? Hän ja hänen kaksi toveriaan tarvitsevat rahaa bussilippuihin, yksi kuoli jo matkalla, haluammeko että he kaikki kuolevat? No sanoimme ettei meillä ole antaa hänelle rahaa. Siinä istuttiin sitten jäitä poltellen, kunnes ystävämme virkavalta saapui ja toi mukanaan äksöniä. Toinen poliiseista (ja poliiseista) tarkasti henkilöllisyyspaperimme ja sitten he kertoivat, että olivat pidättäneet juuri tuon miehen joka oli ei sen enempää eikä vähempää, kuin terroristi. Hänellä oli kuulemma mukanaan kokaiinia, ase ja väärennettyä rahaa. Koska olemme rikkoneet nyt lakia veljeilemällä tämän terroristin kanssa heidän on tarkistettava, että meillä olevat rahat eivät ole väärennettyjä. Ymmärrämme varmaan, hehän ovat vastuussa maansa turvallisuudesta. No sitten meidän piti antaa rahamme ja osoite guest houselle, jonne he kuulemma palauttavat rahamme jos ne eivät ole väärennettyjä, eli vissiin ei olla niitä rahoja näkemässä. Siinä kävellessämme takaisin guest houselle ja täristessämme vitutuksesta mietimme, että koko homma oli lavastettu, zimbabwelainen kaveri ja kytät olivat siinä yhtä iloista porukkaa. Ja ihan sama, raha on vain rahaa, mutta ottaa kaaliin edustaa täällä pelkkää rahaa. RAHA EI OLE RATKAISU, RAHA ON VAIN ONGELMA, jopa Dr.Phil tietää sen. Ei tässä ole edes lounaalle ehditty. No eroon käteisestä asap ( M-PESA on maailman paras asia juuri nyt, massit kännyyn) ja pois täältä. Nyt pakkaamme laukkumme ja saamme maailmanlopun raivarit jos emme huomenna pääse lähtemään kohti Kerichoa, jonne menemme päiväksi ennen kuin viimein saavumme kyläämme. Voidaan varmaan vilkutella poliiseille hei heit autosta, kun ovat tossa portilla kytiksellä saleen.

Salama Hotel, rauhan hotelli, no joo.

Ystäväni sanoi kerran, että kun hän tuli Afrikkaan hänestä tuli värisokea. Toivoisin että kun tulen Afrikkaan, Afrikasta tulisi värisokea. 

Värinää, Alma ja Talla