Urpot pikku reissaajat saivat Nairobissa hieman nokilleen ja
kuulivat sata kauhutarinaa lisää siitä kuinka joutua varkauden kohteeksi ja
loputtomasti tsemppausta, kiitos kaikille myötäpotutuksesta! Massia tulee ja
massia menee, joten jätetään tämä poliisien puuhastelu nyt menneisyyteen. Näin
jälkikäteen jo hieman naurattaa koko hässäkkä. Yhteyshenkilömme Shem oli ihan
huolissaan, ettei kukaan koskaan nyt uskalla tulla Afrikkaan. Joten tulkaa
kaikki Afrikkaan, Keniaan, ei tää ole paha paikka, isot kaupungit ovat
hanurista mantereella kuin mantereella.
Ja Kenian ihanuus
pääsee oikeuksiinsa kun lähtee vetämään sieltä Nairobista. Lähdimme Nairobista
keskiviikkona, meidän oli tarkoitus lähteä kymmeneltä, eli lähdimme puoli
yhdeltä. Shem laittoi meidät kuskinsa kyytiin ja ajoimme viisi tuntia,
läntiseen Keniaan. Kericho nimisestä kaupungista hieman syrjässä,
teeplantaasien keskellä (oikeesti, ei me edes osattas pois täältä, ajettiin
tänne varmaan joku puoli tuntia niin ettei näkynyt muuta kuin teetä ja teetä ja
välillä joku kyltti ja taas teetä ja teetä ja Liptonin kyltti ja taas teetä) on
teetutkimuskeskus, jossa olemme yötä. Paikka on häkellyttävän kaunis ja vehreä.
Koko Kerichossa ja teeplantaaseilla on rauhallinen tunnelma. Ihmiset ovat
tyyniä. Ajomatkallamme ohitimme Nairobin laitamien aaltopelti hökkelikylät,
nousimme ylös rinnettä ja pääsimme katselemaan Rift Vaellyta ja ajoimme useiden
pikku kylien ja kaupunkien läpi. Kylät ja kaupungit näyttävät tielle melko
samanlaisilta, vaikka jossain vaiheessa aaltopeltihökkelit vaihtuivatkin
savimajoiksi ja pian taas aaltopelliksi, hetken olimme selkeästi vauraammalla
alueella, jossa asumukset olivat tehty tiilistä. Talla kertoi lukeneensa, että
slummissakin hökkelissä asuminen maksaa verrattain paljon. Noin neljäkymmentä
euroa kuussa. Keskimääräinen kuukausipalkka täällä on noin kolmekymmentä euroa.
Kaupungeissa oli markkinapäivä, kojuja toisensa jälkeen, hedelmiä, viljaa,
vaatteita, ihmisiä. Tien varrella lapset ilman housuja ja miehet
nuhjuuntuneissa pikkutakeissaan paimensivat kepeillä lehmiä, lampaita ja
vuohia. Aasit vetelivät kärryjä. On myös elonkorjuun aika. Silmänkantamattomiin
peltoja, jotka olivat juuri kehrätty koneilla puhtaiksi ja peltojen laidoilla
lukemattomia ihmisiä tyhjien säkkien kanssa valmiina menemään keräämään mitä
pellolle on koneiden jälkeen jäänyt.
Kerichon liepeillä ei oikein voi tehdä muuta kuin
antaa sielun levätä tai mennä eksymään plantaasille. ..... Tai voi myös vetää yllättäen
kännit ugandalaisten teeviljelijöiden kanssa ennen kuin kello on edes kymmenen
illalla (ja kyllä täällä on täysin sama aika kuin Suomessa), katsoa Brokeback
Mountain koneelta (ei helppoa, koska Almalla koneella leffa, mutta koska
non-nörtti ei yhtään ohjelmaa jolla pyörittää sitä, Tallalla ohjelma jolla
pyörittää, koska nörtti, muttei leffaa, koska ei rikollinen. Lopputulema tästä
tekstistä: Alma vakuuttelee Tallalle että on nolompaa olla olematta nörtti)vaikka
homous on rikos Keniassa, ja ei ees kattottu sitä Brokeback Mountainia koska
tiedosto ei toiminut vaan 50/50 (onnistui helposti, mutta ihan kauheeta koska
hirveesti itketti ja hellyytti, enkä osaa vieläkään päättää et jos ovella olisi
Joseph Gordon-Levitt ja Seth Rogen niin kumman matkaan lähtisin) ja syödä
kaikki tuliaiskarkit, jotka tuotiin afrikkalaisille lapsille (no ei kaikkia, voi
imeä ne herneet pois nenästä). Ja varmasti myös heräsimme seiskalta aamulla
jumppaamaan.
Aamiaisella meitä odotti joukko krapulaisia ugandalaisia.
Verestävine silmineen ja vanhalta viinalta haisten he kertoivat, että
kaupungilla oli ollut hauskaa, he olivat tanssineet ja juoneet ja heidän
rahansa oli varastettu temmellyksen ohessa. Sitten he vain naureskelivat, että
sen takia ei kannata kantaa paljoa rahaa mukanaan. Näiden viisaiden sanojen
saattelemana lähdimme tutustumaan teetuontantoon. Majapaikkamme sijaitsee
korruptiosta vapaan teetutkimusplantaasilla, täältä reissasimme Ketepan, Kenian
ja koko Afrikan suurimman teetuottajan teepakkaustehtaaseen. Ugandalaiset
toverimme Robert, Mugabe, Gottfried ja Beck, tuttavallisesti Pekka, nysväsivät koneiden äärellä, kyselivät
tarkentavia kysymyksiä ja kirjoittivat muistiinpanoja. Me otimme valokuvia ja
joskus koetimme kuunnella mitä heille kerrottiin. Yksi tehtaan työntekijöistä
perehdytti meitä teenmaistelusanastoon ja katsoimme vierestä kun Pekka
purskutteli teetä suussaan ja sylki sitten ämpäriin. Tuotantoon tutustumisen
jälkeen Robert yritti saada Tallasta vaimoa itselleen. Vanhempana naisena sain
kunnian läksyttää häntä. Läksyttämisten jälkeen meidät ajettiin Kerichossa
sijaitsevaan Tea Hotelliin ja sitten olimmekin lounaalla Ketepan omistajan
kanssa. Kyseessä oli teetuottajien bisneslounas, jossa John, Ketepan megajehu
jakoi vinkkejä ugandalaisille tovereillemme siitä kuinka lyödä rahoiksi. En
usko, että kukaan pöydän ääressä istunut, erityisesti me, tiennyt miksi me
kaksi istuimme pöydän ääressä. No ilmeisesti on olemassa kuitenkin sellainen
asia kuin ilmainen lounas, tällä kertaa teemiljonääri-Johnin piikkiin. Kiusaus
tilata kahvia jälkiruuaksi oli melkoinen, mutta onneksi emme saaneet itse
tilata muutenkaan, koska olemme naisia. Kun palasimme takaisin majapaikkaamme
Tallaa vastapäätä istui nuori nainen, joka alkoi nauramaan aina kun katsoi
Tallaa kasvoihin. Kysyttäessä miksi, vastaus oli hyvinkin odotettava, näytät
hassulta.
Vaikka olemme tässä kaksi viimeistä päivää olleet
kestittävinä ja viljelijöiden ja miljonääri-Johnin vieraana, emme ole
unohtaneet tavoitteitamme. Puhun jo VÄHÄN swahilia. Kuljen ympäriinsä Lonelyn
Planetin phrasebookin kanssa. Olen varmaan poikkeuksellisen lupaava oppilas kun
kaikki haluavat alkaa yksityisopettajakseni. Teetutkijana toimiva Nicholas
lupasi minulle, että jos olen kolme päivää swahilia puhuvien ihmisten
ympäröimänä niin puhun swahilia. Uskallan epäillä. Olemme joka ilta punnertaneet ja pomppineet
kyykkyyn ja ylös ja tehneet vatsat ja selät, jopa lisätty määriä ja liikkeitä.
Enää maailman pelastaminen ja kisiin oppiminen. Hyvinhän tässä ehtii kun on
vielä puoli vuotta jäljellä.
Elokuvia on siis koneella nyt ilman Brokeback Mountainia
50/50 ja Stepbrothers, kaiken kaikkiaan kummallinen kombo. Onneksi sentään
kirjoja tajuttiin pakata mukaan. Nyt kun saimme netin rullaamaan niin saamme pian teille raportoimaan suuresta vastaanottojuhlastamme kylässämme (jonka nimeä emme vieläkään ole kunnolla kuulleet, mutta lähialueet sentään ovat hallussa) ja uudesta kodistamme. Kuvia laitamme kunhan ollaan paremmassa verkossa. Hei, viisitoista käyntiä tälle sivulle enää ja meidän blogilla on ollut tuhat vierailua. <3 Se lämmittää! PUSU!
Suukkoja, kolonialistiprinsessat Alma ja Talla
Voit lisätä vierailuihin aika monta oppilasta, joille kerrotaan, koska ne ei jaksa lukea. Tuhat on siis ylittynyt jo.
VastaaPoistaLähden tästä keräämään syksyisiä kuvia suomalaisesta suosta.
ÄITI! Teettäkää paljon kuvia Suomesta ja suomalisesta koulusta ja sellaisia kuvia missä näkyy LUNTA, koska nää ei nyt yhtään ymmärrä et miksi me ei viljellä kahvia. PUSU
PoistaOn illan loistohetki, kun on uusi juttu blogissa!
VastaaPoistaihana Krista kun oot meidän lukija! <3
Poista